Harvey Fierstein - Jerry Herman

Lainahöyhenissä

Glitterillä kuorrutettu musikaalikomedia

Rooleissa: Katiana Chatta, Markku Haussila, Riitta Havukainen, Raine Heiskanen, Ima Iduozee, Santeri Kinnunen/Sami Hokkanen, Pertti Koivula, Turo Koponen, Unto Nuora, Jari Peltola, Leena Rapola, Matti Rasila, Eero Saarinen, Henri Sarajärvi, Aleksi Seppänen, Antti Timonen, Kaisa Torkkel, Mikko Vihma, Jussi Virkki, Marika Westerling

Suomennos: Mikko Koivusalo
Ohjaus: Neil Hardwick
Kapellimestari: Kaisa Kulmala
Koreografia: Mindy Lindblom
Lavastus: Antti Mattila

Puvut: Sari Salmela
Valosuunnittelu: Mika Ijäs
Äänisuunnittelu: Eradj Nazimov
Maskit: Tuula Kuittinen, Anne Gorlewski-Leino
Peruukit ja kampaukset: Tuula Kuittinen

Ensi-ilta 8.9.2011

Arena-näyttämö

Kesto 2 t 40 min

Kaiken se kestää

"La Cage aux Folles is the best thing on Broadway, maybe ever."
Al Pacino, Angels in America

Todellinen musikaalien herkkupala, täynnä höyheniä, glitteriä ja paljetteja, räjäyttää Arena-näyttämön huimaan menoon 8.9.2011 alkaen. Neil Hardwickin ohjaama musikaalikomedia LAINAHÖYHENISSÄ on monille tuttu mm. amerikkalaisena elokuvaversiona Lainahöyhenissä tai Broadwayn musikaalihittinä La Cage aux Folles. Luvassa on todella häikäisevä show, näyttäviä tanssinumeroita, ihana tarina, romantiikkaa ja ennen kaikkea riemastuttavaa huumoria. Yökerhomaailmaan sijoittuva musikaali esittelee Santeri Kinnusen ja Pertti Koivulan pariskuntana, joiden poika suunnittelee avioliittoa äärikonservatiivisen senaattorin tyttären kanssa.

Pertti Koivula ja Santeri Kinnunen taipuvat nyt pariskunnaksi, joista toinen omistaa yökerhon ja toinen on kerhon suurin tähti. Näyttävien tanssi- ja laulunumeroiden Lainahöyhenissä-musikaali kertoo liikuttavan tarinan rakkaudesta, ennakkoluuloista ja niiden voittamisesta.

Tämä näytelmä tehdään kaikille, jotka rakastavat hyvää tarinaa, romantiikkaa ja naurua, jossa piilee kirkas kyynel. Neil Hardwick ohjaa riemastuttavan ja koskettavan Lainahöyhenissä-musikaalin, ja koska kyseessä on Hardwick, on hän jälleen tavattoman innostunut, erittäin otettu työryhmänsä taidoista ja perusteellisen paneutunut tarinan ytimeen.

Lainahöyhenissä on tuttu ranskalaisena Hullujen häkki -nimisenä elokuvana (La Cage aux Folles), monille nykyään vielä tutumpi amerikkalaisena Lainanhöyhenissä-versiona. Neil tosin pitää jo 1970-luvulla filmatusta ranskalaisesta elokuvasta enemmän, koska se on syvällisempi ja intiimimpi kuin jenkkiversio.

Lyhyesti kerrottuna kysehän on pariskunnasta, josta Georges omistaa yökerhon St. Tropez’ssa, ja Albin esiintyy kerhon suurimpana kabareetähtenä. Kaikki on hyvin, kunnes Georgesin poika tulee ja ilmoittaa menevänsä naimisiin rakastamansa tytön kanssa. Siihen isällä ja isän puolisolla, taiteellisesti ja naisellisesti herkällä Albinilla ei ole mitään sanomista. Mutka matkaan tulee siitä, että tulevan morsiamen isä on äärikonservatiivinen senaattori, jolle ei voida missään tapauksessa paljastaa pojan vanhempien olevan homomiehiä. Seuraa itkua ja hammastenkiristelyä, ja Albin suostuu lopulta esittämään naista ja karsimaan homomaneereitaan. Enempää juonesta emme paljasta tässä vaiheessa.

Kuunnellaanpa sitten ohjaajan sana: ”Lainahöyhenissä on ensinnäkin kunnon show. Siinä on näyttäviä tanssinumeroita, meillä on Arenan lavalla seitsemän tanssijaa, joista vain Unto Nuora on teatterin omaa väkeä. Yksi tanssijoista on valloittava Markku Haussila, joka näyttelee miesten kotihengetärtä. Pääpariskunnaksi olen saanut erinomaisen taitavan kaksikon: Pertti Koivula on yökerhon omistaja Georges, Santeri Kinnunen kerhon diiva ja Pertin rouva Albin. Santeri on itsestäänselvä rooliinsa, hän on käsittämättömän taitava ja osaa laittaa rooliinsa sydämen mukaan. Ja Perttihän taipuu näyttelijänä moneksi!

Minusta tarina on äärimmäisen koskettava, siinä voitetaan vaikeuksia, ja kahden ihmisen rakkaus kestää myrskyt ja ristiriidan, johon he pojan avioitumisen myötä joutuvat. Uskon tarinan vahvistavan katsojaa ja toivottavasti murtavan turhia ennakkoluuloja.

Emme tee niinkään homomusikaalia, emmekä naura vain kliseille – ehkä hieman niillekin – vaan teemme rakkaustarinan, jonka uskon liikuttavan jokaista katsojaa. Se, mitä Eero Saarisen näyttelemä patavanhoillinen senaattori päästää suustaan, on tuttua Suomessakin velloneesta homovastaisesta keskustelusta. Olemme siis ajankohtaisia. Näytelmä kertoo myös nuoremman ja vanhemman polven välisestä kuilusta, joka on aina olemassa. Sukupolvesta toiseen, aaltoliikkeenä suuntaan tai toiseen.

Rakastan tarinan ohella musikaalin musiikkia, sen ihania lauluja ja tanssinumeroita. Näin Lainahöyhenistä huikean version viime syksynä Broadwaylla New Yorkissa. Esitys alkoi jo kadulta, jonne tanssijat levittäytyivät ennen kuin yleisö siirtyi katsomoon. New Yorkissa kaikki on mahdollista, olen miettinyt, miten me venyisimme Hämeentielle saakka! Ainakin ensi-illan aikaan syyskuun alussa Helsingin illat ovat vielä lämpimiä.”

Näin puhui Neil Hardwick, kun ulkona oli pakkasta kaksikymmentä astetta ja hanki metrinen.

Musikaalin harjoitukset alkavat nyt, ja innostunut työryhmä siirtyy teatterin taikavoimalla St. Tropez’n lenseisiin tuuliin ja vapaaseen henkiseen ilmapiiriin. Lainahöyheniin!

Liisa Talvitie

Kirjoittaja on Apu-lehden toimittaja


Median kommentit

Kaupunginteatterin Arena-näyttämö on hullaannuttavaa riemua täynnä. (...) Harvoin tulevat kämmenet kipeiksi teatterissa.  Aplodit eivät olleet kortilla ensi-illassa.”

Länsi-Uusimaa 12.9.2011 - Kaarina Naski


”Korea viihdepaukku rytisee oikeita kysymyksiä ja käsikirjoitus on loppuun saakka lystikäs. Naura ja ajattele, yhtä aikaa.”

Aamulehti 11.9.2011 - Anne Välinoro


”Neil Hardwick on turvautunut ohjajana kahteen: loistavaan musiikkiin ja vauhdinpitoon.”

Kansan Uutiset 13.9.2011 - Hannu Hurme


”Kansainvälinen kabaree on saapunut Hakaniemeen! Velhomaisen taitava Neil Hardwick on luonut kaupunginteatterin Arena-näyttämölle upean teoksen. (...) Loistokasta glamouria mainiossa kabaree-esityksessä, jonka teemaksi nousee suvaitsevaisuus.”

Skenet 15.9.2011 - Martti Mäkelä


”On vaikea keksiä Lainahöyhenissä-musikaalille parempaa esityspaikkaa kuin Arena-näyttämö: katsojan on helppo astua teatteriin suoraan kadulta, ja esitys on melkein pakko vyöryttää yleisön päälle.”

Helsingin Sanomat 10.9.2011 - Lauri Meri


”Arena-näyttämö tihkuu ensi-illassaan ranskalaista tunnelmaa, jonka Lainahöyhenissä-näytelmän miehitys toteuttaa riemulla ja rakkaudella. (...) Kiitos. Kokonaisuutena: tulos osui sydämeen.”

Kauppalehti 20.9.2011 - Asko Karttunen


Kimaltelevassa musikaalikomediassa voitetaan ennakkoluuloja. (...) Katsomosta poistuu hyvän mielen kanssa.”

Seura 15.9.2011 - Virpi Valtonen


”Yksi illan huikeimpia hetkiä on Kinnusen tulkitsema Mä oon mikä oon”

Uutispäivä Demari 13.9.2011 - Annikki Alku


”Lainahöyhenissä-musikaali tuo katsojalleen pelkästään hyvää ja riemukasta mieltä ja se rentouttaa taatusti sitkeimmänkin stressaajan ja pingoittajan mielen.”

Kalliolainen 14.9.2011 - Marjut Salama


”Tätä lisää pimeneviin iltoihin.”

Kodin Kuvalehti 6.10.2011 - Mari Karttunen