Music and Lyrics by STEPHEN SCHWARTZ - Book by WINNIE HOLZMAN

Wicked

Uusi musikaali lumotusta maailmasta

Wicked on enemmän aikuisten ja nuorten kuin lasten musikaali. Ikäsuositus 10 v. ylöspäin.

Produced on Broadway by Marc Platt
Universal Pictures The Araca Group Jon B. Platt and David Stone

Music Arrangements ALEX LACAMOIRE & STEPHEN OREMUS
Orchestration by WILLIAM DAVID BROHN
Dance Arrangements JAMES LYNN ABBOTT

Rooleissa: Maria Ylipää, Anna-Maija Tuokko, Vuokko Hovatta, Antti Lang, Ursula Salo, Heikki Sankari, Tuukka Leppänen, Eero Saarinen, Mikko Vihma, Unto Nuora, Inka Tiitinen, Katja Sirkiä, Saku Mäkelä, Saara Aalto, Saara Ahola, Markku Haussila, Sofia Hilli, Jukka Juntti, Emmi Kangas, Kirsi Karlenius, Ilkka Kokkonen, Ahto Koskitalo, Petrus Kähkönen, Matti Leino, Aksinja Lommi, Hanna Mönkäre, Heidi Naakka, Sami Paasila, Tiina Peltonen, Antti Timonen, Raili Ruutu, Maria Saivosalmi, Pinja Schönberg, Elina Silander, Leenamari Unho

Suomennos: Liisa Ryömä
Laulujen suomennos: Sami Parkkinen
Ohjaus: Hans Berndtsson
Koreografia: Rebecca Evanne Kapellimestari: Kristian Nyman
Lavastus: Mikael Varhelyi
Puvut: Elina Kolehmainen Valosuunnittelu: Palle Palmé
Äänisuunnittelu: Kirsi Peteri, Seppo Myllyrinne
Maskit: Jutta Kainulainen, Maija Vuoristo
Kampaukset: Anu Laaksonen, Milja Mensonen
Peruukit: Ari Haapaniemi

Katso myös Broadway-version upea traileri:

Tunnelmia ensi-illasta:

Ensi-ilta 26.8.2010

Suuri näyttämö

Kesto 2 t 55 min

Aamulehti

28.08.2010 Anne Välinoro

Vihreä noita vetää maton blondin jalkojen alta ja ylittää painovoiman

Teatteri: Wicked lyö isolla lekalla musikaalisyksyn käyntiin

Mistä on nuoret neidot tehty? Ei enää sokerista ja kanelista, ei edes talleista tai kenneleistä. Nyt jyräävät noidat, vampyyrit ja keijut.

Rajatila-fantasia myy, ja nuoriso piirtää omat tötteröhattunsa Harry Potteria ja Narniaa muistellen.

Mutta mistä kaikki alkoi? Kyllä se oli amerikkalaisen Frank L. Baumin Ihmemaa Oz, vähän Liisan jälkeen. Näin syöksyvirtausten aikaan tutun kuuloisesti kiltti tyttö tempaistaan koirineen maan päältä taivaisiin.

Wicked puolestaan pyöräyttää Oz-velholle tyttären, Elphaban.

Vihreänä syntyneella on kuitenkin ihan muu käsitys alkuperästään ja ikuinen syyllisyys siskonsa vammauttamisesta.

Pyörätuolilla huristava Nessarose pannaan yliopistoon, jonne vihreä siskokin saa mennä lähinnä nuorempansa vartijaksi.

Jos Ozin velho oli tarina sydämestä, rohkeudesta ja älystä, Wicked on opas ystävyyteen, suvaitsevaisuuteen ja jakamiseen. Toki tässäkin vilahtavat peltihemmot ja pelättimet, mutta pääpaino on tyttöjen kasvussa.

Tervehdin ilolla kaikkia kiusaamisen muotoja fileroivia esityksiä - ja sitä Wicked myös on.

Juuri oikeat kaverit

Helsingin kaupunginteatterin syyskauden pelinavauksena Wicked lyö isoimmalla mahdollisella lekalla komeimman mahdollisen tuloksen. Tätä toteutusta on vaikea ylittää.

Ohjaaja Hans Berndtsson onnistui säväyttämään jo kolme vuotta sitten Kaunottaressa ja Hirviössä. Nyt hän on haalinut juuri oikeat kaverit näyttämömagian koneistajiksi.

Mikael Varhelyi lavastaa kolhoon näyttämöaukkoon jättimäisen kronometri-kompassin, jossa aika- ja tilasiirtymät tiivistyvät. Takana leijuu projisointina hyönteisiä ja pääkalloja.

Tanssien vaatimaa liikettä avittaa kaksi puista kaiutinkaappia, vähän vanhojen radioiden puuverhoilua muistuttavaa rakennelmaa. Tehokasta, kaunista, toimivaa!

Palle Palmén valosuunnittelu toimii uskomattoman kekse- liäällä tavalla: Elphaba todellakin saadaan sulamaan pois vesiryöpyn myötä.

Wickedin vihreänä Maria Ylipää on musikaalinen sormenpäitä myöten. Ylipää on sitä tasoa, millä mennään vaikka Lontoosta töitä kysymään.

Elphabasta tulee tarinan kuluessa persoona, syrjitty ja rakastettu, lopulta vainottu. Anna-Maija Tuokko täyttää kiharaisen Glindan komediennen itseironialla, mutta hallitsee myös vakavammat kierteet. Aivan mainio parivaljakko!

Ursula Salon madame Morrible, kaksinaamainen opettaja vaihtaa sujuvasti Ozin julkisuuskuvan kiillottajaksi. Salo on omaäänisyydessään huikean vaikuttava näyttelijä.

Antti Langin Glindaa palvova Boq pääsee tanssittamaan pyörätuolityttöä käsinojien päältä - ja katsokaa millä jaloilla!

Tuukka Leppäsen prinssi-Fiyero kahden naisen välissä saa niin varhaispuberteettisen tyttölapsen kuin vaihdevuosi-ikäisen äidinkin posket punaisiksi - sen kaiken vihreän vastapainoksi.

Anna

9.9.2010 Sanna Wirtavuori

Magiaa aikuisille

Tämä on vahvaa ja iloista teatteria - on dramaattisuutta, intoa, osaava orkesteri ja loistava tiimi. Mitään ei ole tehty laiskasti; kaikki on kohdallaan. Suuri näyttämö käytetään näyttävästi nurkasta nurkkaan ja katosta lattiaan: ilmalentoja, saippuakuplatansseja, tulenlieskoja ja jopa näyttömän täydeltä "vettä".

Gregory Maguiren romaaniin Noita pohjautuva Wicked-musikaali on ollut maailmanmenestys eikä suomalaistakaan toteutusta tarvitse hävetä: Maria Ylipää laulaa upeasti vihreäksi maskeerattuna tyttönä, Anna-Maija Tuokko on valloittavan koominen hemmoteltu blondi ja Tuukka Leppänen uskottava intohimojen kohde. Kyse on tyttöjen välisestä ystävyydestä, erilaisuudesta, rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta, mutta myös vallanhalusta, tyrkkyydestä ja suhteiden valheellisuudesta.

Tarinassa eletään aikaa ennen Ihmemaa Oz -klassikkoromaanin tapahtumia ja opetukset ovat pitkälti sadun pelkistyksiä. Velho voi osoittautua väärennökseksi ja tyrkitystä tytöstä tulee taitava taikuri. Paha isä saa palkkansa, ja eläinten oikeudet ovat yhtä tärkeitä kuin ihmistenkin.

Tarujen ja myyttien takaa löytyy viisaita merkityksiä ja muitakin sävyjä kuin perinteisten satujen mustavalkoista. Musikaali uppoaa täydellisesti ainakin aikuiseen mystiikkamakuun. Viimeisteltyä viihdettä.

Apu

2.9.2010 Raila Kinnunen

Ei yhtään heikkoa lenkkiä

Osaamista. Wicked-musikaalin sytyttää tähti ja joukkovoima.

Vuosikymmenessä musikaali on loikannut Suomessa 50 vuotta eteenpäin. Se on saanut uuden koulutetun tekijäsukupolven ja oman yleisönsä. Helsingin kaupunginteatterin sen resurssit, koneisto ja valtava näyttämö ovat olleet musikaalien kotipesänä Asko Sarkolan johtajakauden.

Stephen Schwartzin Wicked-musikaalissa tiivistyy koko kehitys. Laulaminen on loistavaa, näytteleminen tasokasta, akrobatia huimaavaa, tanssijat ammattilaisia, orkesteri taitava – kaikki on huippuunsa treenattua, ei tule hapetonta huonoa hetkeä. Musiikki on sen verran vaikeaa ja Ihmemaa Ozin tarina suomalaisille vieraampi, että hurmos katsomossa ei synny niistä. Se syntyy osaamisesta, energiasta, innosta ja onnistumisesta lavalla.

– Musikaalissa käytetään teatterin, laulun ja tanssin kieltä. Taidot täällä ovat loistavat, ja joskus joukosta löytyy ihminen, jolla on koko arsenaali käytössään. Maria Ylipää on tällainen kolmoistäysosuma. Hän tulee räjäyttämään potin, ruotsalaisohjaaja Hans Berndtsson, 57, ennakoi.

Ja niin Ylipää tekee Elphaban roolissa. Sankaritainen toinen päähenkilö Glinda tulee todeksi Anna-Maija Tuokon komediennen kykyjen, marilynmäisen narsismin ja lopulta vastuulliseksi kasvun kautta.

Ensi-illan seisaaltaan paukutetut aplodit tulevat kaikumaan joka esityksessä.

Hämeen Sanomat

28.8.2010 Pirjo Puukko

Wicked tarjoaa taikuutta näyttämön täydeltä

Helsingin Kaupunginteatteri aloitti kautensa jälleen musikaalilla, kuten niin monena vuonna aiemminkin. Tänä syksynä lavan valloittavat Oz-maan kansalaiset, jotka kutovat Wicked-tarinaansa Ihmemaa Ozin juoneen pujotellen.

Taustajoukko on nimekästä ja palkittua ja jälki sen mukaista. Näyttämö täyttyy osaavista ja innokkaista nuorista, joiden lavasäteily on kohdallaan.

Mutta mitä muuta musikaali tarjoaa kuin teknistä osaamista, ja minkä ikäiselle yleisölle se on suunnattu?

Juoni ei ole satuluonteestaan huolimatta helpoimmasta päästä – ainakaan, jos ei ole tutustunut Ihmemaa Oziin. Käsiohjelma auttaa tässä pulmassa, sillä se tarjoaa varsin seikkaperäisen synopsiksen.

Kieli on sen verran hankalaa, ettei se kaikkein pienimmille aukea. Toki pelottavuusakselikin pudottaa pienimmät pois.

Musiikin tyylilaji ei ehkä houkuttele puhtaasti rock-orientoituneita ja klassinen laulutapakin saattaa pudottaa joitakuita pois.

Näyttävyydessään musikaali tarjoilee kuitenkin elämyksiä lavan täydeltä ja tarinan teemoissa on paljon noukittavaa tämän päivän maailmaan.

Paha Lännen noita asetetaan vastakkain hyvän kanssa, mutta hyvän ja pahan luonnetta avataan syvemmältä ja sanojen yksimerkityksisyys rikotaan. Eväitä on siis moneksi.

Yhteiskunta sadun takana

Pääosissa ovat rikas ja hemmoteltu kaunotar Galinda sekä iholtaan vihreänä syntynyt Elphaba. Sattuma saattaa heidät yliopistolla huonetovereiksi. Mutkien kautta he ystävystyvät ja hyväksyvät toistensa erilaisuuden.

Anna-Maija Tuokko esittää hunajaista Galindaa ja tekee tästä herkullisen kepeän blondi-karikatyyrin. Musikaalin komiikka syntyy nimenomaan Galindan hahmon ympärille.

Maria Ylipään esittämä Elphaba joutuu kulkemaan karikkoisen tien erilaisuutensa vuoksi, mutta se on myös tie kasvuun ja ymmärrykseen.

Molemmat suoriutuvat laulu-urakastaan todella komeasti ja tekevät hahmoistaan dynamiikaltaan mielenkiintoisen ystäväkuvan.

Tyttöjen käymä yliopisto valmentaa muun muassa taikuuteen, johon Elphaballa tuntuu olevan luontaisia taipumuksia. Ozin Velho on valtakunnan päävaikuttaja ja Elphaballe tarjoutuukin tilaisuus tavata tämä. Kaikki ei ole miltä näyttää, sillä Velho paljastuu tavikseksi, joka piiloutuu ison naamion taakse. Hänellä on vallan symbolit, mutta taito on silkkaa hämäystä.

Vallan välineekseen Velho haluaa Elphaban taidot Ursula Salon mainiosti esittämän opettajan/lehdistösihteerin avustuksella.

Musikaali on erikoinen sekoitus satua ja todellisen maailman problematiikkaa. Ahneus ja kunnianhimo pyrkivät pintaan siellä, missä niille vain paikka aukeaa. Eläinten ja ihmisten oikeudet, erilaisuuden ymmärtäminen, kateus ja rakkaus – kaikki ovat läsnä.

Teemojen moninaisuus usuttaa välillä ylitulkintaankin näyttämön tarjoaman runsauden kautta. Hans Berndtssonin ohjaama esitys on liikkuva ja moneksi muuntuva. Se tarjoaa hyvin esitettyä musiikkia ja tanssia. Lavastus on kekseliäs ja puvustus mielikuvituksellinen.

Tarina on monisäikeinen eikä sorru itsestäänselvyyksiin. Jotain jäin silti kaipaamaan – koskettavuutta?


Kauppalehti

30.08.2010 Veijo Sahiluoma

WICKED VIE MUKANAAN

Yhdestä kalleimmista tuotannoista tulee suurmenestys


Helsingin kaupunginteatteri on jo pitkään panostanut musiikkiteatteriin. Suurmenestykseksi uskaltaa jo heti ensi illan jälkeen nimetä Wicked-musikaalin. Se on kallein tai ainakin yksi kalleimmista HKT:n viime vuosien tuotannoista.

HKT otti Wickedin ohjelmistoonsa rohkeasti vasta kolmantena teatterina Euroopassa. Tätä ennen se on nähty vain Lontoossa ja Stuttgartissa. Ensi-ilta Broadwayn Gershwin-teatterissa oli lokakuussa 2003. Tosin sitä ennen jo keväällä 2003 tehtiin tavallaan Wickedin koeajo San Fransiscon Curran-teatterissa.

Ensimmäinen vastaanotto oli mediassa ristiriitainen, mutta yleisö otti musikaalin heti lämpimästi vastaan. Näin tapahtui myös Helsingin ensi-illan jälkeen. Eikä syyttä.

Vanha Oz henkiin

Harry Potterin räjäytettyä elokuvien kassatulot, on odotettavissa, että Wicked -musikaali saa Helsingissä myös suuren yleisön suosion. Helsingin ensi-iltaa seuranneet Wicked -musikaalin säveltäjä Stephen Schwartz ja kirjan kirjoittanut Winnie Holtzman olivat innoissaan suomalaisversiosta, joka ei täysin noudata alkuperäistä sisältöä ja eikä ole Broadway-formulan mukainen.

Tarina on pitkälle muunnos L.Frank Baumin Ihmemaa Oz -romaanin juonesta. Tarina elää fantasiamaailmassa hyvän ja pahan, erilaisuuden hyväksymisen, ystävyyden, mutta myös itsekkyyden ja uhrautumisen teemojen vaihdellessa.

Tähtipariksi eli Elphabaksi ja Glindaksi on kiinnitetty Maria Ylipää ja Anna-Maija Tuokko. Kumpikin pystyy viemään vaikean laulullisen roolinsa hyvin ja ennen kaikkea katsomoon asti näkee, kuinka nämä ystävykset tukevat suorituksillaan toisiaan. Laaja kokemus musiikkiteatterista näkyy.

Suomalainen musiikkiteatteri on tehnyt 2000-luvulla huimaavan tasonnousun. Ylipää ja Tuokko todistavat sen jälleen kerran. HKT on ottanut riskin ja voittanut. Täytyy onnitella teatterin johdon kykyä kasata reilusti yli 30-henkinen esiintyjätiimi ja tällainen tähtikaksikko.

Sen takana loistivat erityisesti Madame Morriblena Ursula Salo, joka on niin horriblen ilkeä ja opportunistinen roolissaan, että katsojaa viilsi.

Heikki Sankari tohtori Dillamondina voittaa puolestaan kaikkien sympatiat. Nessarose Vuokko Hovatta osoittaa hyvin niin näyttelijän kuin laulajan kykynsä.

HKT:ssä jo Kaunottaren ja Hirviön ja Maija Poppasen ohjannut Hans Berndtsson on ohjannut myös tämän Wicked -musikaalin. En ole nähnyt Wicked -musikaalin muita versioita, joten en osaa verrata. Helsingin versiossa vauhtia riittää eikä kuollutta kohtaa ole. Tapahtumat tempaavat mukaan.

Valosuunnittelu on vaatinut paljon työtä, sen todistavat valoefektit. Ratkaisu, jolla Elphaba katoaa näyttämöltä, askarruttaa vielä pitkään esityksen loputtuakin. Kiitosta on myös annettava koreografi Rebecca Evannelle sekä tanssijoille ja kapellimestari Kristian Nymanille orkestereineen. Musikaali ei onnistu ilman, että nämä osa-alueet nousevat samalle tasolle kuin esityksen muut elementit.

Wicked -musikaalin puvustuskin on huippuluokkaa. Koko visuaalinen ilme ja kokonaisuus on tasoa, jota Suomessa ei tähän mennessä ole nähty.

Toki kokenut katselija voi poimia samankaltaisuuksia niin laulujen stemmoista kuin itse esityksestä. Kaikkiaan 13 eri versiota Evitasta nähneenä ei voinut olla panematta mieleen valkoiseen hihattomaan iltapukuun ja pitkiin valkoisiin käsineisiin puettua Elphabaa puhumassa kansalleen mikrofonin takaa korkealla katonrajassa. Mieleen tuli samanaikaisesti Evita ja Elaine Page Lontoossa noin kolmen vuosikymmenen takaa.


Kirkko ja kaupunki

01.09.2010 Eira Serkkola

Lännen paha noita

Teatteri Helsingin Kaupunginteatterin uutuusmusikaali Wicked vie katsojat häikäisevään taikamaailmaan, jossa kaikki on mahdollista. Tekniikka ja tiimityö on niin hienoa ja vaivatonta, että vain mielikuvitus tuntuu olevan rajana siinä, mitä näyttämöllä nähdään: kuplalla ratsastusta, veteen sulamista, siipien kasvamista selkään. Noin alkajaisiksi.

Esitys ponkaisee liikkeelle noitakoulusta, joka tuo etsimättä mieleen Harry Potterin ja Tylypahkan. Vaikka Wicked-musikaali sai ensiesityksensä New Yorkissa vuonna 2003, tarina on paljon vanhempi. Se perustuu Gregory Maguiren romaaniin, joka jatkaa L. Frank Baumin romaania Ihmemaa Oz vuodelta 1900. Musikaaliksi sen käsikirjoitti Winnie Holzmann, sävellys ja lyriikat ovat Stephen Schwartzin käsialaa.

Musikaalin pääosissa nähdään kaksi naista, Maria Ylipää hyljeksittynä, vihreänä noitatyttönä, Elfabana, ja Anna-Maija Tuokko koulun kauneimpana tyttönä Galindana, ”bimboblondina”. He osaavat laulaa ja paljon muuta: täyttää lavan energialla ja sähäkällä läsnäolollaan.

Mistä tässä musikaalissa on oikein kysymys? Ohjaaja Hans Berndtsson tiivisti sen teatterin syysinfossa yhteen sanaan: suvaitsevaisuudesta. ”Meitä on monta, jotka emme ole kuin muut. Yhä globalisoituvassa maailmassamme suvaitsevaisuudesta tulee eloonjäämiskysymys.”

Wicked tutkii aihettaan monella tasolla. Koulumaailmassa kyse on siitä, miten vihreänä syntynyt tyttö pärjää joukossa, kun kaikki opettajia myöten kavahtavat häntä. Elfaba ja Galinda joutuvat huonetovereiksi. Molemminpuolisesta inhosta kasvaa pikkuhiljaa luja ystävyys. Se taas joutuu koetukselle, kun ystävykset rakastuvat samaan poikaan, ”aidosti itsekeskeiseen ja syvästi pinnalliseen” Fieroon (Tuukka Leppänen).

Koulukaverit huomaavat, että luuserina pidetty Elfaba onkin se, joka jaksaa rohkeasti puolustaa heikompia. Koulussa on enää yksi puhuviin eläimiin kuuluva opettaja, arvostettu tohtori Dillamond. Hänet pidätetään virasta. Eläinten katoaminen opettajakunnasta ja alistaminen häkkeihin on oire suuresta muutoksesta. Eläinten pelastamiseksi Elfaban on matkustettava Ozin velhon luo. Sillä matkalla oikeamielisestä taistelijasta tulee lännen paha noita.

Musikaali suorastaan pursuaa teemoja, jotka loppupuolella alkavat hieman lipsua käsistä: ystävyys, erilaisuuden sietäminen, ihmisenä kasvaminen, rakkauden kaipuu ja rakkaus, alistaminen ja vapaus yhteiskunnankin tasolla. Popviritteinen, svengaava musiikki kantaa jopa kysymyksen, syntyykö ihminen pahana vai tungetaanko paha häneen. Silti esitys on rento ja irtonainen ja kirvoittaa yleisöstä monet naurut. Erityisesti Anna-Maija Tuokko, mutta moni muukin näyttelijä osoittaa koomikon kykyjä.

Wicked-musikaalin voittokulku maailman näyttämöillä jatkuu. Helsingin versio on tähän mennessä ensimmäinen, jossa lavastaja, Mikael Varhelyi, ja puvustaja, Elina Kolehmainen, ovat saaneet vapaat kädet, hienoin tuloksin.


Kirkkonummen Sanomat

09.09.2010 Benkku Kukko

Helsingin Kaupunginteatterin Napakymppi

WICKED-musikaali on kokemus vailla vertaa


Tätä on odotettu koko kesä. Wicked musikaalin ensi-ilta elokuun lopussa. Ja odotus toden totta palkittiin. Kertakaikkisen hieno kokemus. Taikaa, magiaa, noituutta, lumousta, värien loistetta, mahtavaa laulantaa, erinomaista musiikkia, henkeäsalpaavaa akrobatiaa ihastuttavassa tarinassa.

Ohjaaja Hans Berndtssonilla on nyt näyttämöllä hänen kolmas työnsä Helsingin Kaupunginteatterissa. Maija Poppanen ja Kaunotar ja Hirviö edelsivät tätä musikaalia, ja nehän tunnetusti olivat yleisön mieleen. Ei siis ihme, että odotukset Wicked -musikaalin kohdalla ovat korkealla. Jo ensi askeleista, ensi sävelmistä aistii, että jotain suurta on tulossa.

Maailmalla kulttimusikaalin suosion saavuttanut Wicked kertoo huikean musiikin siivittämänä tarinan sielunkumppanuudesta, erilaisuudesta ja hieman taikavoimistakin. Se on ehkäpä kaikkien aikojen paras musikaalitarina! Tarina ja musiikki tempaavat mukaansa! Lavalla nähdään vauhdikas esitys joka ei jätä ketään kylmäksi.

Maija Ylipää ja Anna-Maija Tuokko - Elphaba ja Galinda maagisen ihanat nuoret naiset joiden laulu koskettaa ja saa unohtamaan paikan kokonaan. Esitys on rakentunut näiden upeiden naisten ympärille, ja koska koko muukin joukkue on osaavaa ei esityksen aikana voi muuta tehdä kun nauttia.

Wickedin kaltaisia musikaaleja ei ihan joka syksy nähdä, joten suosittelen lämpimästi tätä musikaalia kaikille jotka haluavat tuntea taian lumon ja nauttia monipuolisesta musiikista. Bussillinen Kirkkonummelaisia näki tämän esityksen ennakko ensi-illassa.


Kotimaa

2010/35 Olli Seppälä

Wicked pohtii erilaisuutta ja pahan syntyä

Musikaalit ovat näyttäviä, viihdyttäviä – ja usein aika tyhjänpäiväisiä. Helsingin kaupunginteatterin Wicked on toista maata. Ensi-illassa katsojat osoittivat suosiotaan seisaaltaan.

Tarina liittyy Yhdysvaltojen omaan satumytologiaan, Ozin maahan. Se sai alkunsa vuonna 1900 L. Frank Baumin kirjasta Ozin velho (suomennettu myös nimillä Ozin maa ja Oz-maan taikuri). Kirjasta kasvoi 15-osainen Oz-kirjojen sarja. Victor Flemingin 1939 ohjaama elokuvamusikaali Ihmemaa Oz levitti laajasti Ozin tarua amerikkalaissukupolvien tietoisuuteen.

Stephen Schwartzin ja Winnie Holzmanin käsialaa oleva huippusuosittu Broadway-musikaali Wicked (2003) on teemoiltaan monisyinen erialisuuden hyväksymisen sekä hyvän ja pahan synnyn tarkastelu. Musikaali perustuu Gregory Maguiren nuortenromaaniin Noita: Lännen ilkeän noidan elämä ja teot (1995). Wickedissä vastavoimina ovat itseään täynnä oleva blondi Glinda (aivan loistava komedienne Anna-Maija Tuokko) ja vihreäihoisena syntynyt Elphaba (Maria Ylipää), jotka joutuvat koulun asuntolassa huonekavereiksi.

Vihreän noidan synty

Ozin maassa eläimet ovat osanneet ja saaneet puhua, mutta ajat muuttuvat. Eläimiltä viedään puhekyky ja niitä suljetaan häkkeihin. Elphaba nousee vastustamaan kehitystä ja hänestä tulee Velhon juonen ansiosta pahuuden edustaja, vihreä noita, jota kaikki pelkäävät.

Musikaali tuntuu väittävän, tällainen on maailma nyt: paha on hyvä ja hyvän edustaja on, jos ei nyt täysin paha, ainakin itsekäs. Maailmassa mustan ja valkoisen väliin mahtuu paljon harmaata.

Wickedin ehkä traagisin hahmo on vuohi, opettaja Dillamond (Heikki Sankari). Häneltä viedään virka ja ihmispuhe. Opettajaa kohdellaan kuin juutalaista natsi-Saksassa.

Rakkauden hinta

Musikaalin juoni on rönsyilevä ja moninainen. Monien mutkien jälkeen lopussa rakkaus voittaa, kuten kuuluukin, mutta sen hinta on unohdus. Rakastavaiset, Elphaba ja variksenpelätiksi muuttunut Fiyero (Tukka Leppänen) joutuvat pakenemaan yhteisöstä. Raskain taakka jää niille jotka tietävät miten heille kävi, mutta eivät voi kertoa totuutta. Yhteisö siis elää aina jonkinlaisessa valheessa.

Saduissakin voi olla kitkerä sivumaku. Varsinkin hyvissä saduissa, jollainen Wicked on. Hans Berndtsonin ohjauksessa ja Helsingin kaupunginteatterin osaavan musikaalikoneiston käsittelyssä esityskin on hyvä, ellei erinomainen.


Kymen Sanomat

29.08.2010 Salla Brunou

Häikäisevän upea Wicked

Wicked kuuluu Broadwayn 2000-luvun menestysmusikaaleihin. Tarkasti konseptoidun esityksen sovittaminen suomalaiselle näyttämölle on vaatinut Helsingin kaupunginteatterin väeltä vuosien pohjatyön, mutta lopputulos on häikäisevän upea.

Kyseessä on kolmannen askeleen tarina Ihmemaa Ozista. Yhdysvaltalaisen L. Frank Baumin ensimmäinen Oz-romaani ilmestyi jo vuonna 1900, ja Ozista on ehtinyt tulla olennainen osa amerikkalaista folklorea.

Vuonna 1995 Gregory Maguire julkaisi kirjan Noita, jossa Ozin tarina kerrottiin Lännen ilkeän noidan näkökulmasta. Tähän kirjaan perustuu Winnie Holzmanin dramatisoima ja Stephen Schwartzin säveltämä musikaali Wicked, joka sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 2003.

Musikaali kulkee kahden vahvan naisroolin varassa. Vihreäihoinen, noituudessa lahjakas Elphaba ja kultakutrinen, kaikkien ihailema Galinda tutustuvat, inhoavat toisiaan, ystävystyvät vähitellen ja kilpailevat saman miehen rakkaudesta.

Lavalle loihditaan Ihmemaa Ozin värikäs asujaimisto maiskisineen ja puhuvine eläimineen. Taustalla vaikuttaa mahtava Ozin velho.

Wicked on monitasoinen, kevyistä vakaviin sävyihin polveileva, nopeasti etenevä ja yllättävä musikaali. Esityksen taso on kauttaaltaan erinomainen, mutta ylivoimaisina tähtinä loistavat monilahjakkaat Maria Ylipää ja Anna-Maija Tuokko. Molemmat näyttelevät, tanssivat ja laulavat ihanasti.

Tuokko hurmasi Galindana yleisön komediennen kyvyillään, tanssitaituruudellaan ja heleällä äänellään. Ylipää säväytti uskomattoman hienoilla sooloillaan. Toisen näytöksen lopussa kuultu ”Ei koskaan enää hyvää” kruunasi tähtisuorituksen Elphabana.

Tuukka Leppänen onnistui molempien naisten tavoitteleman Fiyeron roolissa. Erityismaininnan ansaitsee musikaalin suomennostyö, joka onkin vaatinut neljän ihmisen panoksen ja lukuisia konsultaatiokierroksia Holzmanin ja Schwartzin kanssa.

Laulut soivat ja tarina etenee suomeksi saumattoman juohevasti. Kokonaisuutena Helsingin kaupunginteatterin Wicked on kansainvälisen tason musikaaliloistoa, erityisesti nappiin menneiden pääosavalintojen vuoksi.

Wickedin menestyksen salaisuudeksi on arveltu sitä, että jokainen pystyy samaistumaan ulkopuolisuuden tunteeseen, jota vihreän ihonsa vuoksi syrjitty Elphaba joutuu koko elämänsä kokemaan.

Nuorten naisten välisen ystävyyden ja kilpailuasetelman kuvaaminen on myös raikas teema teatterimaailmassa.

Sara

10/2010 Kristiina Dragon

Lahjakkuus potenssiin kaksi

Vähän pelottava ajatus: jos tämän Broadway-musikaalin pääosassa olisi joku vähemmän häikäisevä parivaljakko kuin Maria Ylipää ja Anna-Maija Tuokko, mitä jäisi jäljelle... Aika paljon hyvää sittenkin. Kokonaisuus on teknisesti ja taiteellisesti niin antoisa, jopa hauska (!), että marina tarinan ontuvuudesta kuulostaa hienostelulta. Haloo, kysymys on taikamaailmasta - ja sielunkumppanuudesta, johon änkyröidenkin kannattaa mennä mukaan ihan takki auki.

The Baltic Guide

09/10 Jukka Arponen

Menestysmusikaali lumotusta maailmasta

Helsingin kaupunginteatterin syksyn suuri satsaus on noitamusikaali Wicked. Tuoreen maailmanmenestyksen ensi-ilta oli New Yorkissa 2003, Torontossa 2005, Lontoossa 2006... ja nyt Helsingissä elokuussa 2010.

Wickedin popvaikutteinen musiikki ja taianomainen tarina ovat keränneet faneja ja täysiä katsomoita joka puolella. Fantasiamusikaalin juonen keskipisteessä on kaksi nuorta naista, joista Elfaba on ihonväriltään vihreä ja Galinda taas kaikkien ihailema vaaleaverikkö. Erilaisuudesta kasvaa kuitenkin voimavara ja tytöistä tulee ystäviä.

Tapahtumapaikka on Ihmemaa Oz, jossa eläimet puhuvat ja toimivat jopa professoreina. Suuri ja salaperäinen Ozin velho hallitsee Smaragdikaupunkia. Koska Elfaba omaa taikavoimia, haaveilee hän pääsystä velhon oppiin. Tapahtumien kulku risteää Ihmemaa Oz -kirjan ja samannimisen elokuvan tapahtumia ja mukana on paljon samoja henkilöitä ja hahmoja. Elokuvan nähneelle katsojalle tarjotaankin useita hauskoja viittauksia leffaan – selviää muun muassa kuinka leijonasta tuli pelokas ja kuinka Peltimies menetti sydämensä. Wickedin maailmaan pääsekin varmasti paremmin sisään, jos Ihmemaa Oz on ennalta tuttu. Tarina on kuitenkin itsenäinen ja sen huumori toimii, vaikka ei elokuvaa tuntisikaan. Eikä Wicked ole komedia, vaikka välillä yleisöä naurattaakin. Sen teemat ovat erilaisuuden hyväksyminen ja se, etteivät hyvätkään aikomukset aina johda hyvään. Paha saa kuitenkin palkkansa ja hyvään pyrkiminen kannattaa. Kun soppaan on lisätty vielä kolmiodraamaa ja perhetragediaa, on koossa aidon klassikon ainekset.

Kaupunginteatterissa pääosiin on löytynyt sädehtivä pari nuoria tähtiä. Maria Ylipää ja Anna-Maija Tuokko eläytyvät rooleihinsa täysillä ja laulaminen sujuu vaivatta. Koko produktiosta näkyy Kaupunginteatterin ammattitaito tehdä isoja musikaaleja. Tanssiryhmä selviää vaativista koreografioista millin tarkasti eivätkä sivuroolien esittäjät jää tähtien varjoon. Huikeat akrobaattien temput apinahahmoina hengästyttävät katsojaakin. Lavastus sekä etenkin vauhdikas valaistus ja erikoisefektit luovat taikamaailmalle uskottavat puitteet. Kokonaisuus on niin onnistunut, että Wicked hauskuttaa, koskettaa ja jättäa hyvälle mielelle – paljoa enempää ei teatteri-illalta voi enää vaatia.

Wickedin tarina pohjautuu Gregory Maguiren romaaniin Noita. Laulut on säveltänyt Egyptin prinssi -elokuvasta tuttu Stephen Schwartz. Winnie Holzmanin alkuperäistekstin on suomentanut Liisa Ryömä ja laulut Sami Parkkinen. Wickedin on ohjannut Hans Berndtsson.

Median kommentit

”Helsingin kaupunginteatterin syyskauden pelinavauksena Wicked lyö isoimmalla mahdollisella lekalla komeimman mahdollisen tuloksen. Tätä toteutusta on vaikea ylittää.”

Aamulehti 28.8.2010 - Anne Välinoro


”Suurmenestykseksi uskaltaa jo heti ensi-illan jälkeen nimetä Wicked-musikaalin. (...) Koko visuaalinen ilme ja kokonaisuus on tasoa, jota Suomessa ei tähän mennessä ole nähty.”

Kauppalehti 30.8.2010 - Veijo Sahiluoma


”Ei yhtään heikkoa lenkkiä. Wicked-musikaalin sytyttää kaksi tähteä ja joukkovoima. (...) Ensi-illan seisaaltaan paukutetut aplodit tulevat kaikumaan joka esityksessä.”

Apu 2.9.2010 - Raila Kinnunen


”Wicked on taatusti syksyn suurspektaakkeli, jonka lippuja kannataa alkaa pikaisesti tilata...”

Länsi-Savo 28.8.2010 - Heidi Temmes


”Wicked hauskuttaa, koskettaa ja jättää hyvälle mielelle – paljoa enempää ei teatteri-illalta voi enää vaatia.”

Baltic Guide 9/2010 - Jukka Arponen


”Helsingin Kaupunginteatterin napakymppi. Wicked-musikaali on kokemus vailla vertaa.”

Kirkkonummen Sanomat 9.9.2010 - Benkku Kukko


”...uutuusmusikaali Wicked vie katsojat häikäisevään taikamaailmaan, jossa kaikki on mahdollista. Tekniikka ja tiimityö on niin hienoa ja vaivatonta, että vain mielikuvitus tuntuu olevan rajana siinä, mitä näyttämöllä nähdään: kuplalla ratsastusta, veteen sulamista, siipien kasvamista selkään. Noin alkajaisiksi.”

Kirkko & kaupunki 1.9.2010 - Eira Serkkola


”Upeaa tulkintaa”

Keskisuomalainen 27.8.2010 - Ilkka Kuosmanen


Häikäisevän upea Wicked

Wicked kuuluu Broadwayn 2000-luvun menestysmusikaaleihin. Tarkasti konseptoidun esityksen sovittaminen suomalaiselle näyttämölle on vaatinut Helsingin kaupunginteatterin väeltä vuosien pohjatyön, mutta lopputulos on häikäisevän upea. (...) Kokonaisuutena Helsingin kaupunginteatterin Wicked on kansainvälisen tason musikaaliloistoa...”

Etelä-Saimaa 28.8.2010 - Salla Brunou


”Helsingin Kaupunginteatteri hemmottelee katsojiaan. (...) loistava show”

Seura 2010/35 - Linda Martikainen


”Wicked-musikaalissa lauletaan upeasti ja tanssitaan näyttävästi. (...) Musikaalin lavasteet ja efektit alkavat olla jo tasoa, jonka voi ylittää vain antamalla katsojille 3D-lasit ja lisäämällä kokonaisuuteen tuoksuja ja muita ei näköön ja kuuloon perustuvia tunneärsykkeitä.”

Toisin Sanoen 31.8.2010 - Päivi Arvonen


”Tämä on vahvaa ja iloista teatteria- on dramaattisuutta, intoa, osaava orkesteri ja loistava tiimi. Mitään ei ole tehty laiskasti; kaikki on kohdallaan. (...) Viimeisteltyä viihdettä.”

Anna 9.9.2010 - Sanna Wirtavuori


”Noita tai ei mutta niin laulaa kuin enkeli!”

Länsi-Uusimaa 31.8.2010 - Kaarina Naski


”Parasta Helsingin kaupunginteatterin esityksessä ovat esiintyjät. Koko iso työryhmä on totuttuun tapaan erittäin ammattitaitoinen, ja vaikka komeasti soivaa kuoroa olisi kuullut kernaasti enemmänkin, ylitse muiden loistavat pääroolien upeat nuoret naiset.”

Helsingin Sanomat 28.8.2010 - Suna Vuori


”Taikuutta näyttämön täydeltä”

Hämeen Sanomat 28.8.2010 - Pirjo Puukko


Maria Ylipää, Anna-Maija Tuokko, Vuokko Hovatta ja Tuukka Leppänen ovat osaamisessaan ja valovoimaisuudessaan kvartetti, jota meidän oloissamme ei hevin ylitetä. Tässä on ensemble, jossa kaikki osaavat laulaa, tanssia ja näytellä, vieläpä erinomaisesti.

Ilkka 31.8.2010 - Päivi Loponen-Kyrönseppä


”Koko esiintyjäkunta laulaa, tanssii ja näyttelee niin suvereenisti, ettei siitä voi kuin nauttia. Lavastuksessa, puvuissa, valoissa ja näyttämötrikeissä on sekä silmänruokaa, näyttävyyttä että nokkelia keksintöjä. Kolme tuntia hujahtaa vaivatta ilman tyhjiä hetkiä.”

Uutispäivä Demari 1.9.2010 - Annikki Alku


”Maria Ylipää ja Anna-Maija Tuokko hehkuvat Wickedin teininoitina Helsingin kaupunginteatterin syksyn musikaalitapauksessa.”

Turun Sanomat 28.8.2010 - Ilona Kangas


”Helsingin kaupunginteatterin noitamusikaalissa lauletaan taitavasti, erityisesti päähenkilöt Maria Ylipää, Anna-Maija Tuokko sekä Vuokko Hovatta. Myös visuaalisesti esitys on komeaa katsottavaa niin lavastuksiltaan kuin puvuiltaankin.”

Kotiliesi 7.9.2010 -  Essi Salonen


”Wicked on ollut hitti kaikkialla missä sitä on esitetty, eikä uutuudellekaan voi muuta ennustaa. Hurmaava energisyys, nuori kapinallisuus, tärkeät aiheet ja teemat, erilaisuuden kokeminen ja voittaminen sekä laaja-alainen suvaitsevaisuus ovat valloittavan kasvukertomuksen antia.”

Salon Seudun Sanomat 2.9.2010 - Arto Aulavuo


”Helsingin Kaupunginteatterin Wicked-musikaali on syyskauden teatteritapaus. Menestysmusikaalin audiovisuaalisessa ilotulituksessa komeat lavasteet , upeat puvut ja vauhdikkaat koreografiat yhdistyvät monitaitoisen näyttelijä- ja tekniikkakaartin hiottuun suoritukseen. Lavalla nähdään jopa ilma-akrobaatteja, jotka ottavat haltuun suuren näyttämön tilaa myös korkeussuunnassa.”

Visio 2010/4-5 - Tommi Saarela


”Lahjakkuus potenssiin kaksi”

Sara 10/2010 - Kristiina Dragon


”...koko perheen viihdettä parhaimmillaan. Maria Ylipää ja Anna-Maija Tuokko laulavat sydämiin, ja upea, taianomainen lavastus toimii loistavasti.”

Elle 2010/10


 

 

 

 

TOIMII KUIN UNELMA
Evening Standard

EI IHME, ETTÄ SE ON MEGAHITTI
Hollywood Reporter

WICKED ON ILMIÖ
Sky News

WICKED SAA SINUT HAUKKOMAAN HENKEÄSI
This Morning

MAAGINEN SHOW
The Sun