Rooleissa: Eero Saarinen, Heidi Herala, Vappu Nalbantoglu, Miina Turunen

Suomennos ja ohjaus: Pentti Kotkaniemi
Lavastus: Antti Mattila
Puvut: Irmeli Toivanen
Valosuunnittelu: Teppo Saarinen

Kalaravintolan Don Juan
Time Magazine kirjoitti joitakin vuosia sitten, että jos Broadwaylle koskaan pystytetään muistomerkki naurulle, niin sen tulee esittää Neil Simonia. Hänen näytelmänsä Viimeinen suuri rakastaja saa maaliskuussa ensi-iltansa studio Pasilassa kenenpä muun kuin Pentti ”Bona” Kotkaniemen ohjauksessa. Kotkaniemi, joka on niin ikään näytelmän uuden suomennoksen takana, tunnetaan leikillisesti nimillä ”Komedian Kuningas”, ”Ilon Apostoli” ja viimeisimpänä ja pahimpana – ”Huumorin Herodes”.

– Uskokoon ken tahtoo, nauraa Kotkaniemi nimilitanialleen.

– Olen aina pitänyt Neil Simonin näytelmistä, lukenut niitä ja joitain nähnytkin, mutta tämä on ensimmäinen ohjaukseni. Simon on tosi taitava komedian kirjoittaja, sanoo Kotkaniemi

Teatterin järjestämässä asiakastilaisuudessa Kotkaniemi esitteli näytelmän soittamalla Simon & Garfunkelin kappaleen ”Bridge over Troubled Water”.

– Musiikin päätteeksi sanoin, että halusin soittaa tämän kappaleen vain muistuttaakseni teille, että tämän näytelmän Viimeinen suuri rakastaja kirjoittaja Simon on ihan eri kuin Simon & Garfunkelin Simon, nauraa Kotkaniemi.

– Näytelmän päähenkilö, pyylevä, itsetunnoltaan hiukan heikko, 47-vuotias kalaravintolan omistaja, tulee yhtäkkiä huomanneeksi, ettei ole vielä koskaan ollut kenenkään muun naisen kuin oman vaimonsa kanssa. Hän yrittää päästä edes yhtä kokemusta rikkaammaksi, iskee naisen ja vie hänet iltapäivällä vanhan äitinsä yksiöön Manhattanilla. Näytelmässä on kolme eri naista, kolme näytöstä – ja kaikki menee ihan päin helvettiä. Aikaa on aina vain puolitoista tuntia ennen kuin äiti tulee kotiin. Siinä pitäisi ehtiä tutustua, ihastua, hoitaa esileikit, varsinainen toimitus, jälkilämmittely sekä hyvästit ja puhelinnumeroiden vaihdot. Siinä komedian perusasetelma, kuvailee Kotkaniemi.

– Tämä on tavallaan Don Juanin tarina, mutta käänteisessä muodossa. Päähenkilömme on don juan, joka availtuaan ravintolassaan päivät pitkät ostereita ja muita herkkuja pelkää kauheasti, että hänen sormensa haisevat kalalle, hän jatkaa.

Komedian perusvireen alla on hyvin vakaviakin ja isoja teemoja, kuten rakkaus, säädyllisyys, kuolema, uskollisuus ja luottamus. Kirjailija suhtautuu lämmöllä ja myötätunnolla kuvaamiensa henkilöiden joskus epätoivoisiltakin tuntuviin pyrkimyksiin tulla onnelliseksi.

Viimeinen suuri rakastaja on epookkinäytelmä

– Tässä tapauksessa epookki vaan ei ole renessanssi tai barokki, vaan näytelmän syntyajankohta 1970-luku. Puvut, kampaukset ja sisustus ovat epookissa, kertoo ohjaaja.

Erityisen tyytyväinen Kotkaniemi on näyttelijävalintoihin. Kalaravintoloitsijaa näyttelevälle Eero Saariselle ”rooli sopii kuin nenä päähään”. Saarisen lisäksi mukana on kolme loistavaa naisnäyttelijää, Heidi Herala, Vappu Nalbantoglu ja Miina Turunen.

– Olen sitä mieltä, että näyttelijä on teatterin tärkein elementti, ja teen näyttelijän edestä kaikkeni. Ohjaajan työn suurimpia iloja on, jos saa jossain työssään näyttelijän ylittämään aikaisemmat suorituksensa. Yritän tehdä sellaisia teatteriesityksiä, joissa ohjaajan peukalon jälki ei näy.

Kaisa Pelkonen

Lehtiartikkelit

Mitä katsojat sanovat?