Phil Collins – David Henry Hwang

Tarzan

Disney seikkailumusikaali

Sävellys ja laulujen sanat PHIL COLLINS

Käsikirjoitus DAVID HENRY HWANG

Perustuu Edgar Rice Burroughsin tarinaan ”Tarzan, apinain kuningas” ja Disney-elokuvaan ”Tarzan”

Alkuperäinen Broadway-tuotanto: Disney Theatrical Productions

”TARZAN” is presented through special arrangement with Josef Weinberger Limited on behalf of Music Theatre International of New York

Rooleissa  Jon-Jon Geitel, Saska Pulkkinen, Elina Aalto, Raili Raitala, Sari Haapamäki, Haza Hajipoori, Pekka Hiltunen, Sara Hirn, Annamaria Karhulahti, Jimi Kettunen, Petrus Kähkönen, Matti Leino, Sanna Majuri, Kari Mattila, Hanna Mönkäre, Unto Nuora, Emilia Nyman, Kaisa Pesonen, Tuukka Raitala, Matti Olavi Ranin, Eero Saarinen, Inka Tiitinen, Panu Vauhkonen, Mikko Vihma, Sakari Saikkonen, Jeffrey Kam, Wilhelm Blomberg, Luka Haikonen/Wiljami Miettunen/Pablo Ounaskari 

Suomennos Mikko Koivusalo
Ohjaus Kari Rentola
Koreografia Marjo Kuusela ja Oula Kitti
Kapellimestari Risto Kupiainen
Lavastus Katariina Kirjavainen
Puvut Elina Kolehmainen
Valosuunnittelu William Iles
Äänisuunnittelu Kirsi Peteri, Jori Tossavainen
Naamiointi ja kampaukset Milja Mensonen, Jaana Nykänen

Saatavana tekstityslaite (suomi, englanti, venäjä)

Ensi-ilta 20.3.2014, 2.ensi-ilta 22.3.

Suuri näyttämö

Kesto 2 t 25 min

Ikäsuositus: kouluikäisestä ylöspäin

Anna

3.4.2014 Emma Koivula

Kunkkua!

Etukäteen epäilytti, toimiiko apinoiden kuninkaan tarina musikaalina. Mutta kun viimeisen laulun viimeiset tahdit hiipuivat, pyyhin kyyneleitäni: miten koskettavaa, kaunista ja tärkeistä teemoista - perheestä, ystävyydestä, luonnosta - ammentavaa viihdettä olikaan saatu aikaiseksi. Phil Collinsin musiikki on lumoavaa ja näyttelijät huippuvireessä. Oma suosikkini on Sanna Majurin tulkitsema apinaäiti Kala. Mikä kehon kieli!

Apu

27.3.2014 Liisa Talvitie

Huippumusikaali

Kylmiä väreitä. Harva musikaali ravistaa tunteita niin kuin Tarzan Helsingin Kaupunginteatterissa.

 

Helsingin kaupunginteatterin apulaisjohtaja Kari Rentola tekee Tarzan-musikaalissa elämänsä ohjauksen. On tiedetty jo pit­kään, kuinka taitava teatterin tanssiryhmä on, mutta nyt se yltää uskomattomaan akrobatiaan Marjo Kuuselan ja Oula Kitin koreografiassa.

Disney-elokuvaan perustuva, David Henry Hwangin kirjoittama ja Phil Collinsin säveltämä musikaali on visuaalisesti ja sisällöllisesti niin koskettava, että lähin vertailukohta löytyy New Yorkin Leijonakuninkaasta. Tarzan kestää täysil­lä vertailun.

Koko työryhmä heittäytyy antaumuksellisesti ja ammattitaitoisesti seikkailuun ja pienestä po­jasta nuorukaiseksi kasvavan Tarzanin kasvuta­rinaan. Se kertoo erilaisuudesta, perheen merki­tyksestä ja valinnoista, joita aikuistuessa on teh­tävä. Kuuluuhan kertomukseen tietysti myös Tar­zanin ja Janen rakkaustarina, joka taatusti kos­kettaa nuorta katsojakuntaa. Viidakon pahiksis­ta pelottavin on viidakossa hiiviskelevä ja tuhoa aiheuttava leopardi välkkyvine silmineen.

Katariina Kirjavaisen lavastus ja Elina Koleh­maisen puvustus luovat musikaalille huikeat ul­koiset puitteet. Näyttämö muuttuu salaperäisek­si viidakoksi äänimaailmaa myöten. Yksi visuaa­lisesti upeimmista kohtauksista on tanssijoiden esittämien eksoottisten kasvien puhkeaminen kukkaan. Jane on joutua lihansyöjäkasvin ki­taan, mutta Tarzan pelastaa!

Kaksoismiehityksen ensimmäisen ensi-illan tähtiä olivat nimiroolia näyttelevä komea Jon-Jon Geitel, notkea, upeaääninen Sanna Majuri apinaäidin roolissaan, Tarzanin apinaystävää esittävä, laulajana lumoava Matti Leino ja myös pikku-Tarzanin roolia luontevasti näyttelevä Lu­ka Haikonen.


Eeva

2.4.2014 Riitta Nykänen

Huippuviihdettä

 

Tarzan on huikea ja huumorintajuinen.

 

Odotukset olivat korkealla Tarzan-musikaalin ensi-illassa, ja ne täyttyivät ruhtinaallisesti. Musikaali on nuorten näyttelijöiden ja tanssijoiden huikea taidonnäyte, jonka seurassa saa viihtyä ja nauttia ensi hetkestä huikeaan loppuun asti.

Miltei kaikki pääroolit ovat kaksoismiehitettyjä. Ensi-illassa loisti laulutaidoillaan erityisesti apinaäiti Kalaa näyttelevä Sanna Majuri, joka liikkui ja elehti lähes aidon apinan tavoin. Kylmäksi ei karjunnallaan jättänyt myöskään laumanjohtaja Kerchak, jonka roolissa nähtiin Panu Vauhkonen. Tarzanin eli Jon-Jon Geitelin show’n miltei varasti Terkin roolin laulava ja tanssiva Matti Leino. Hänen karismansa puski takariviin saakka.

Parasta musikaalissa on se, miten taitavasti vanha tarina viidakosta on siirretty tähän aikaan sekä teemaltaan että kielenkäytöltään. Erilaisuuden hyväksyminen ei ole helppoa edelleenkään.

Gorillalauman huumori ja huulenheitto ovat nekin vertaansa vailla, tanssitaidoista puhumattakaan.

Phil Collinsin musiikki sykähdyttää ja tuo monia muistoja mieleen.

 


meidanperhe.fi

27.03.2014 Pauliina Romppanen

"Vau!" huokaisee koko perhe jo väliajalla. Helsingin Kaupunginteatterin Tarzan on vaikuttava, sadun hohtoinen seikkailumusikaali, johon ihastuu koko perhe.

Toteutus on upea. Näyttämölava on yhtä isoa viidakkoa ja roikkuvia liaaneja. Viehkeästi liikkuva gorillalauma samaan aikaa naurattaa ja liikuttaa. Miten suloisia! Apinamaiset äänetkin ovat niin aidon kuuloisia. He ovat varmasti vierailleet eläintarhassa, viisivuotias Anna miettii.

Breikkaavat apinat

Tarzan alkaa vauhdikkaasti, hieman pelottavastikin. Katsoja pompahtaa penkistä, kun kiilusilmäinen leopardi hyökkää Tarzan-vauvan vanhempien kimppuun surmaten heidät.

– Aika hurja, Anna kuiskaa ja puristaa käsivarttani. Onneksi vauhdikas meininki täyttää pian lavan. Apinalauma ottaa viidakon haltuun, ja osa heistä osaa jopa breikata. "Mitä jäbä duunaa?" kuuluu yhden suusta, ja katsojia naurattaa.

Tarzanin kasvua pienestä pojasta aikuiseksi on hauska seurata. Lauluosuudet tuntuvat pitkästyttävän lapsia, mutta aikuinen on myyty. Phil Collinsin säveltämä musiikki on upeaa, pari kertaa kuultu You'll be in my heart -kappale suorastaan liikuttaa.

Tarzan-musikaalin ikäraja on oikea

Mitä tykkäsivät lapset? Seitsemänvuotias poika oli haltioissaan. Hän istui penkissä hievahtamatta välillä kuiskaillen "ei kai tämä lopu vielä". Teatterista poistuessamme vieressäni kulki apinamaisesti eteenpäin liikkuva poika. Vaikutuksen teki.

Melkein kuusivuotiaalle tytölle esitys oli hieman liian pitkä (2,5 tuntia). Haukotus oli saada vallan toisella puoliajalla, joka on hidastempoisempi kuin ensimmäinen. Tarzanin ja Janen rakkauden leimu ei tunnu lapsia juuri kiinnostavan.

Välillä pientä katsojaa pelottaa, kun aseet ja viidakkoveitset heiluvat viidakossa, mutta pelottavat kohtaukset unohtuvat nopeasti.

Musikaalin suositeltu ikäraja, seitsemän vuotta, on mielestäni oikea. Toisaalta reipas kuusivuotias viihtyy varmasti myös, joten vanhemman pitää tehdä arvio itse.

Tarzania voi suositella lämmöllä: se on sympaattinen musikaali, josta jää pitkään hyvä mieli.

Skenet

27.3.2014 Martti Mäkelä

Tarzan

Seikkailutarina kääntyi valloittavaksi musikaaliksi ja kasvukertomukseksi.

Alkuun tunnustus. Olen monien muiden ikuisten pikkupoikien tapaan Tarzan-fani, mutta ajatus Tarzan-musikaalista tuntui minusta aluksi aivan pöljältä. Menin siis katsomaan Kaupunginteatterin esitystä kummityttöni kanssa jokseenkin ilkikurisella asenteella. Minut lyötiin kuitenkin ällikällä: näin taidokkaan, viihdyttävän, viisaan, jopa liikuttavan esityksen, joka oli täysin vastaansanomaton!

David Henry Hwang on dramatisoinut E.R. Burroughsin rakastetun tarinan varsin toimivaksi kokonaisuudeksi. Ydinasiat ovat hyvin tallella, ja lisäksi on saatu draamaa lisäävää pohdintaa ja toimintaa. Phil Collins on säveltänyt musiikin, joka on ihan mukiinmenevää, etenkin eksoottisissa huga-tsaka-kohtauksissa. Sujuvan suomennoksen on tehnyt Mikko Koivusalo, ja varsin vauhdikkaasta ja ammattitaitoisesta ohjauksesta vastaa Kari Rentola.

Viidakon sopukoihin

Toiminta lähtee napakasti käyntiin heti alusta. Tarzanin vanhempien haaksirikko Afrikan rannikolle on vaikuttava. Jo kymmenen minuutin kuluttua alkuhetkestä ollaan tapahtumien ytimessä; näytetään, miksi pikku-Tarzan kasvaa apinoiden parissa ja mikä onkaan pelottava punasilmäinen tappajaleopardi. Taitavaa ja ekonomista teatterikerrontaa. Samalla aukeaa aivan uskomattoman upea, Katariina Kirjavaisensuunnittelema kolmiulotteinen viidakkolavastus.

Esityksessä on käytetty fyysisen vaativuuden takia kaksois- ja jopa kolmoismiehitystä. Näkemässäni esityksessä Wiljami Miettunen sai hienosti pikku-Tarzanin roolin haltuun. Apina-äiti Kalana toimi hellästi ja ymmärtävästi Emilia Nyman. Heimon johtajaa, hurjaa gorillakuningasta esitti varsin väkevästi Mikko Vihma. Tarzanin kaverina, notkeana ja veikeänä Terk-apinana näin Pekka Hiltusen. Tällä miehellä on myös verevä blues-ääni!

Etenkin alkupuoliskolla on paljon näyttäviä tanssikohtauksia. Rentola on saanut hauskasti meininkiin mukaan breakdancea ja hiphoppia apinaliikkeiden ohella.  Koreografiasta vastaavat Marjo Kuusela ja Oula Kitti.  Ensemble tanssii loistavasti ja leikkisästi. Näyttävistä gorilla-asuista vastaa Elina Kolehmainen.

Mutta käärme on luikerrellut paratiisiin. Homo sapiens alkaa heräillä pikku-Tarzanissa.  Ihmisellä kun on taipumus etsiä ja väsätä kättä pidempää, gorilloilla ei. Pomogorilla joutuu taluttamaan Tarzanin pois heimosta. Tässä kohden Miettunen ja Vihma näyttelevät erittäin koskettavasti yhteen.

Peruskysymysten äärellä

Tarzan kasvaa ja kehittyy jo silmissä ja vaihtuu näppärästi komeaksi nuoreksi mieheksi. Rooliin hyppää Saska Pulkkinen. Epätietoisuus omista juurista nousee tarinan tärkeäksi teemaksi. Pulkkinen tulkitsee vakuuttavasti surun, kun ei tiedä kuka on ja mihin kuuluu.  Perinteisen seikkailutoiminnan lisäksi mukaan astuu eettistä pohdintaa. Tuleeko yksilön kategorisesti puolustaa omiaan? Ja miten toimia, jos ei tiedä mihin kuuluu?

Vihdoin tapahtuu se väistämätön. Viidakkoon astelee tutkimusretkikunta, jonka mukana löytyy Tarzanille vihdoin Jane, ihastuttava Raili Raitala. Janen sisääntuloon on rakennettu aivan hurmaava, mielikuvituksellinen kasvien tanssi. Nyt ei pyörähdellä vain kukkahatuissa, vaan näyt ovat suorastaan surrealistisia. Tarzanin ja Janen kohtaaminen saa sydämet sykkimään.

Kaksi maailmaa vastakkain

Toisella puoliskolla lajit joutuvat aivan kirjaimellisesti ja fyysisesti kasvokkain. Raitala ja Pulkkinen tulkitsevat kauniisti uuden ystävyyden ja ihastumisen. Hiltunen esittää mainiosti hapanta, mustasukkaista jengikaveria, joka jää yksin. Ystävyys ei kuitenkaan lakkaa.

Tärkeää tilaa saa myös Janen isä, Matti Olavi Ranin, joka paljastuu varsin humaaniksi ja viisaaksi hahmoksi. Toisin on retkikunnan johtajan, Claytonin laita: Kari Mattilapiirtää oivallisen pahiksen, jossa on myös Erroll Flynn -tyyppistä hurmuria.

Loppukliimaksissa on tilaa niin dramatiikalle, toiminnalle kuin romantiikallekin.  Tarina saa yllättävän koskettavia piirteitä, ja katsomossa huomaa pyyhkivänsä silmiään. Loppukuva komean musiikin kera on kuitenkin se klassinen ja odotettu: Tarzan kohoaa Janensa kanssa liaanin varassa omaan pikkuparatiisiinsa. Ja kuuluuhan lopulta se komea karjaisukin!

Kaupunginteatterin Tarzan-musikaali on erittäin ammattitaitoisesti tehty, sopivan dramaattinen ja sadunhohtoinen. Samalla se on myös viisas kasvukertomus. Nykyisin tarvitaan teknologisen kilpailun lisäksi etenkin harmoniaa ja nöyryyttä elää yhdessä luonnon kanssa. Tarzanin kiljaisu ei ole vain voitonhuuto, vaan haastava kutsu sopusointuun.

 


Median kommentit

”Kylmiä väreitä. Harva musikaali ravistaa tunteita niin kuin Tarzan Helsingin Kaupunginteatterissa.”

Apu 27.3.2014 - Liisa Talvitie


”Huippuviihdettä. Tarzan on huikea ja huumorintajuinen.”

Eeva 4/2014 - Riitta Nykänen


”Tarzan-musikaali on sujuvaa viihdettä ja nautittava elämys”

Etelä-Suomen Sanomat 22.3.2014 - J.T. Laakso


”Disneyn Tarzan viihdyttää myös näyttämöllä. Hyvän mielen musikaalissa on ratkiriemukasta apinamaisuutta.”

Suomen Kuvalehti 13/2014 - Päivi Ängeslevä


”Kunkkua!”

Anna 3.4.2014 -  Emma Koivula


”Kekseliään ja monipuolisen lavastuksen (Katariina Kirjavainen) ja puvustuksen (Elina Kolehmainen) ohella kiitosta ansaitsee koko kööri, joka tosiaan joutuu koville ollessaan jatkuvasti liikkeessä koko näyttämön laajuudella.”

Episodi.fi 20.3.2014 - JV


 Kaiken kaikkiaan vaikuttava kokemus niin aikuiselle kuin lapsillekin. Unenomainen tunnelma Phil Collinsin musiikin tahdissa. Suosittelen.”

Dolce macchiato -blogi - 19.3.2014


 Tarzan-musikaali oli lyhyesti kuvattuna suurenmoinen.”

Tarinoita taivaanrannalta -blogi - 21.3.2014


”Vau!” huokaisee koko perhe jo väliajalla. Helsingin Kaupunginteatterin Tarzan on vaikuttava, sadun hohtoinen seikkailumusikaali, johon ihastuu koko perhe.”

Meidän Perhe 27.3.2014 - Pauliina Romppanen


Mitä tahansa Tarzan-musikaalilta odotinkin, en sitä, että se liikuttaisi. Niin vain kävi.”

Helsingin Sanomat 22.3.2014 - Suna Vuori


Tarinassa riittää jännittäviä käänteitä ja isoja tunteita”

Penkkitaiteilija-blogi - 21.3.2014


 ”Collinsin komeasti kudotun, afropotkuja vain mausteiksi sirottelevien sävelmien toteutus on Risto Kupiaisen mainion orkesterin hallussa.”

Aamulehti 22.3.2014 - Anne Välinoro


”Vastustamattomat hahmot ottavat näyttämön lempeästi haltuunsa - liikkuvat pehmeästi, pyörivät, kieppuvat ja kyhnyttävät kuin gorillat. Ovatkohan ne tosiaankin oikeita?”

Turun Sanomat 22.3.2014 - Ilona Kangas


”Tarzan tarjosi minulle kahmaloittain näyttävää visuaalisuutta ja upeita näyttelijäsuorituksia, joten niiden osalta suosittelen esitystä lämpimästi.”

Kujerruksia-blogi - 28.3.2014


Lähdin katsomosta suu messingillä ja ”hyvä pöhinä” oli katsomosta poistuttaessa muillakin.”

Teatterikärpäsen puraisuja 2 -blogi - 28.3.2014


Tarina oli hauska ja koskettava, musiikki menevää ja kaunista, visuaalinen ilme kekseliäs ja taianomainen, ja näyttelijäkaarti loisti yhteishengellään sekä taidoillaan. Tämä on todellista koko perheen musikaaliteatteria, jossa viihtyvät sekä lapset että aikuiset, ja jonka haluan kokea ehdottomasti uudelleen!”

Use Your Illusion and Enter My Dream -blogi - 28.3.2014


Kolmekymmentähenkiseen näyttämöensembleen mahtuu teatterilaisten lisäksi breakdance- ja sirkustaitureita, ja esimerkiksi apinalauman koreografiat ovatkin huikeata nähtävää.”

Riffi 20.3.2014 - Tommi Saarela


”Esityksen toteutus on kaikilta osin ammattitaitoista ja näyttävää.”

Demokraatti 25.3.2014 - Annikki Alku


Seikkailutarina kääntyi valloittavaksi musikaaliksi ja kasvukertomukseksi.”

Skenet 27.3.2014 - Martti Mäkelä


 ”En heti muista yhtä hurmaavaa hahmoa näyttämöllä kuin on Sanna Majuri gorillaäitinä...”

Kotiliesi 9.4.2014 - Essi Salonen


 Mikä visuaalisuuden ja taitavan kehonkäytön ilotulitus.”

Jasmin Hamid -blogi - 9.4.2014


 ”Se on kasvutarinanuoresta pojasta josta tulee mies ympäristössä, joka on aina häntä arvostelut. Se on uskomattoman kauniin musiikin ilotulitusta. Se on henkeäsalpaava ja opettavainen, se saa niin lapset kuin aikuisetkin nauramaan.

XL Elämää -blogi - 11.4.2014


”Hyväntuulinen ja energinen musikaali soveltuu koko perheelle, ja elämys on täydellinen lasten seurassa.”

Kätilö-lehti 3/2014 - Eriikka Sailo


”Vauhdikas musikaali. Phil Collinsin musiikki tempaa katsojan mukaansa heti alusta alkaen. Upeat lavasteet luovat viidakkomaisen meiningin ja apinoiden huikeat tanssiesitykset saavat katsojissa aikaan kylmiä väreitä. Kaksi ja puolituntinen esitys kuluu kuin siivillä.”

Koululainen 5/2014 - MS


”...huikean hienot lavasteet ja apinoiden mahtavat tanssiesitykset saavat katsojan seuraamaan taatusti esitystä loppuun asti.”

Leppis 5/2014 - MS