Lauri Sipari

Omatunto

Kahden sisaren välissä

Rooleissa  Santeri Kinnunen, Lotta Lindroos, Ursula Salo, Johannes Holopainen, Mika Piispa, Jussi Puhakka, Iikka Forss

Ohjaus  Laura Jäntti
Lavastus  Sampo Pyhälä
Puvut  Sari Salmela
Valosuunnittelu  William Iles
Äänisuunnittelu  Antero Mansikka
Naamiointi  Tuula Kuittinen
Kampaukset  Taina Tervo

Ensi-ilta 14.2.2013

Pieni näyttämö

Kesto 2 t 30 min

KAHDEN SISAREN ANSA

On Jussi-niminen mies, vaimo Venny, tämän sisar Tilly ja kolmikolla kolme poikaa. On kansalliskirjailija ja kansalaissota. Tästä Lauri Sipari kirjoitti näytelmän Omatunto.

Kymmenisen vuotta sitten Yleisradion tv-ykkönen tuotti Venny-nimisen draamasarjan. Liisa Urpelainen kirjoitti ja hänen puolisonsa Lauri Sipari oli mukana dramaturgina.

Tarina kertoi kolmen ihmisen ansasta, triangelidraamasta, jonka osapuolina olivat Juhani Aho, hänen taiteilijavaimonsa Venny Soldan-Brofeldt ja tämän pikkusisko Tilly Soldan. Taustalla hehkui Suomen taiteen kulta-aika ja sen palavat aatteet. Aho rakasti kumpaakin sisarta, sai vaimonsa kanssa kaksi poikaa ja kälynsä kanssa yhden. Sarjan keskiössä oli Venny, joka oli vahva, ymmärsi ja piti huolta pikkusiskostaan niin kuin aina ennenkin.

”Aihe jäi kiinnostamaan ja teatteri-ihminen kun olen, pohditutti, että tässä on kamarinäytelmän ainekset”, sanoo kirjailija Lauri Sipari.

Alkoi syntyä Omatunto-näytelmä, jossa on kuusi keskeistä roolia: isä, kaksi äitiä ja heidän kolme poikaansa. Näytelmän ensi-ilta on osuvasti ystävänpäivänä helmikuussa 2013. Aikajana yltää vuosien 1891 ja 1937 välille. Kehyskertomuksena kulkee poikien hanke tehdä isänsä Juha-kirjasta elokuva. Jussi ja Tilly ovat silloin jo kuolleet, kumpikin alle 60-vuotiaina, Venny elää 81-vuotiaaksi, vuoteen 1945.

LIBERAALIN KÄRSIMYS

”Kun olin kirjoittanut näytelmää huomattavan pitkälle, huomasin, että tämä on melkein Jussi-näytelmä. Jos rautalangasta vääntää, Jussilla on siinä oikeastaan kaksi tilannetta: ihmissuhdeansa ja kansalaissota, jossa siinäkin kaikki vaihtoehdot ovat huonoja”, Sipari sanoo.

”Kolmiodraama on väsyttävä tilanne, vaikka kuinka yritettäisiin sopia, että näin se menee. Se on aina luolan perältä asti tunnistettava asetelma, hankala ja vaikea, silloinkin kun osapuolet eivät ole lähisukua.

Kansalaissodassa kaikki kärjistyy ja siinä kärsivät nimenomaan Jussin tyyppiset ihmiset, syntymäliberaalit ja vapaamieliset. Sodan realiteetti lävistää jokaisen, se jakaa ihmiset – kulkee perheen halki tässä tapauksessa. Minulla on sellainen kuva, että kansalaissota oli Jussille ankara henkinen koettelemus, eikä hän sen jälkeen enää löytänyt entiselleen”, Sipari miettii.

Kirjailija sanoo, että näytelmä ei ole dokumentaarinen eikä näköispatsas. Siinä on Jussi-niminen mies, jonka elämäntilanteessa on yhtymäkohtia samannimiseen kirjailijaan. Hyvänsuopa Jussi, jonka on vaikea tehdä päätöksiä ja joka ei halua loukata ketään. Hän nääntyy ristiriitoihinsa. Sipari jatkaa, että varmaan historian Aho on huomattavasti monisärmäisempi ihminen, niin kuin oikeat ihmiset aina ovat.

Sipari sanoo luottavansa katsojan älyyn – muu lähtökohta olisi masentava. ”Minusta teatterintekijän kannattaa lähteä siitä, että katsojat ovat vähintään yhtä fiksuja kuin hän ja tietävät monesta asiasta paljon enemmän – ja teatterintekijä toivon mukaan tietää draaman tekemisestä.”

OMATUNTO

Juhani Aho kirjoitti saaristolaisromaanin Omatunto. Siinä omantunnon tuskia aiheuttaa maihin ajautunut arvolasti. Näytelmällä ei ole tekemistä romaanin kanssa, mutta nimen idea löytyi sieltä. ”Tämä sana ja käsite vaivaavat näytelmän ihmisiä, varsinkin Jussia alusta loppuun asti, puhuttiin siitä tai ei. Suomen sana moraalin mittarille on omatunto, ruotsiksi se on samvete, ja monissa muissakin kielissä se viittaa yhteisöön.”

Siparin Omantunnon ohjaa Laura Jäntti, Jussina on Santeri Kinnunen, Venny on Ursula Salo, Tilly Lotta Lindroos. Kirjailija on valintoihin hyvin tyytyväinen: Jäntin hän on tuntenut niin kauan kuin tämä on alalla ollut . Farssimestari Kinnusen hän näki Kauppamatkustajan kuoleman poikana, hienon tekstin hienossa roolissa – ja ajatteli nyt heti, että oikean ikäinen ja hyvä näyttelijä Jussiksi.

Sipari on lukenut Ahon kirjat useaan kertaan. Ja vaikka sieltä on jotain saattanut tarttuakin, näytelmän ihmiset puhuvat selkeää yleiskieltä, ehkä vähän arkaaisempaa kuin nykyään.

Mihin Juhani Ahon kirjaan palaat? ”Pidän Papin tyttärestä ja Papin rouvasta – ne ovat minusta Suomen kirjallisuushistorian hienoimpia kirjoja melkein. Pidän nuoruuden pitkistä novelleista ja Juhasta. Takatalvessa, Panussa, näissä myöhemmissä Aho on selvästi mukavuusalueensa ulkopuolella ja kirjoittaa velvollisuudentuntoisesti kansalliskirjallisuutta. Tuntuu, ettei hän jaksa enää, elämä on rynnännyt jonnekin, eikä sitä enää tavoita. Huippuaikansa menettäminen voi tuntua apealta.”

Teksti Raila Kinnunen – kirjoittaja on Apu-lehden toimittaja


Median kommentit

”Laura Jäntin ohjaus kulkee ja toimii. Näyttelijäensemble puhaltaa hienosti yhteen.

Seura 21.2.2013 - Marja-Terttu Yli-Sirnö


”Kolmiodraaman taustalla on Juhani Ahon kasvaminen kansalliskirjailijaksi ja siihen kuuluva julkisuus, sitten tulee koko perhettä koetteleva kansalaissota.”

Helsingin Sanomat 16.2.2013 - Maria Säkö


 ”Rakkauden ja sodan liekkien korventama omatunto (...) ...ilmava, eloisa ja intohimoinen draama, jonka palaset loksahtava sulavasti paikoilleen.”

Demari 19.2.2013 - Rolf Bamberg


 Upea Omatunto. (...) Ohjaukselliset ratkaisut ja visualisointi tukevat harvinaisen onnistuneesti toisiaan, antavat tilaa ja kannatinpuita vivahteikkaalle ja tarkkapiirteiselle näyttelijäntyölle. Jokainen näyttämöllä tekee roolinsa vaikuttavasti, osuvalla varmuudella.”

Sydän 20.2.2013 - Anna-Maija Järvi-Herlevi


 Intohimoa ja naisenergiaa”

Skenet 28.2.2013 - Martti Mäkelä

 


Tuntuu kuin olisi sukeltanut sisälle Suomen historiaan.”

Uudenmaan kätilöt - Eriikka Sailo

 


”Harvoin teatterissa saa nykyään syvällisimmät taidenautinnot ja parhaat naurut kamarinäytelmästä ja vieläpä epookista. Nyt siihen on yllättävä tilaisuus, joka kannattaa käyttää hyväkseen.”

Oma aika 1/2013 - Ari Lahdenmäki

 


Erinomaisen syvä ja koskettava näytelmä, jossa on ulottuvuutta monen nykyihmisenkin elämään. Hieno tarina ja käsikirjoitus, hienot näyttelijät, hieno lavastus, hieno ohjaustyö ja hieno puvustus. Parasta teatteritaidetta mitä olen pitkään aikaan nähnyt”

Uusi Suomi Puheenvuoro 15.2.2013 - Matti Niiranen


”Sipari on poiminut mittavasta elämänkaaresta avainkohtauksia, jotka kuljettavat perhedraamaa halki Suomen historian kuohuvien vuosikymmenten.”

 Tiedonantaja 8.3.2013 - Helena Häme


” Sydämen yllätyksiä”

Kirkko ja Kaupunki 4.3.2013 - Marja Kuparinen


”Ahon saappaisiin hyppää uskottavasti Santeri Kinnunen. Jämäkkää Vennyä esittää komeasti Ursula Salo. Tillyä tulkitsee verevästi ja leiskahdellen Lotta Lindroos.”

Skenet 28.2.2013 - Martti Mäkelä