David Pownall

Mestariluokka

Rooleissa: Lasse Pöysti, Esko Roine, Asko Sarkola, Kari Heiskanen
Suomennos: Kersti Juva Ohjaus: Kurt Nuotio
Lavastus: Hannu Lindholm Puvut: Maija Pekkanen
Valosuunnittelu: Mika Ijäs Äänisuunnittelu: Eradj Nazimov

Ensi-ilta 31.8.2006

Suuri näyttämö

Kesto 2 t 55 min

Mestariluokka

Siperia opettaa


Mestariluokassa Kurt Nuotiolla on hyppysissään ässäkäsi. Lasse Pöystin, Asko Sarkolan, Esko Roineen ja Kari Heiskasen esittämässä komediassa kerrotaan Stalinista, joka opettaa säveltäjiä säveltämään.

Ohjaaja Kurt Nuotio istuu kotinsa valoisassa ruokahuoneessa ja katselee vielä jään peittämälle meren selälle. Täällä Hiittisissä on syvä kevättalven rauha. Siitä Kurre ammentaa voimia välillä melko hirmuiselta kuulostavaan työtahtiinsa. Viime vuosina hän on ohjannut ison musikaalin toisensa jälkeen, viimeisimpänä Helsingin Kaupunginteatterin Evitan.

Nyt Kurrella on vuorossa jotain aivan muuta. Englantilaisen David Pownallin Mestariluokka on pienimuotoinen, mutta samalla ajatuksiltaan suuri näytelmä vallan ja taiteen välisestä ikuisesta ristiriidasta. Mestariluokassa Kurre sanoo palaavansa omimmalle alueelleen.

Mustaksi komediaksi luonnehditussa Mestariluokassa Josif Stalin vaati vuonna 1948 Sergei Prokofjevia ja Dmitri Šostakovitšia säveltämään hänen makunsa mukaan. Näytelmässä näennäisen lempeäotteista hirmudiktaattoria säestää kovanaaman roolissa Suomessakin ikävän tunnettu Andrei Ždanov, sodanjälkeisen valvontakomission puheenjohtaja, Stalinin lähin työtoveri ja äärimmäisen jyrkän linjan kommunisti.

Kurre nojautuu eteenpäin tuolissaan ja kertoo millaista oli, kun hän ohjasi saman näytelmän Suomen Kansallisteatteriin keväällä 1986. Nyt aika on toinen. Mikään ei ole kuitenkaan muuttunut siinä suhteessa, että aina riittää diktaattoreja, mutta myös aivan tavallisia taiteilijoita neuvovia diletantteja. Niin sanottuja asiantuntijoita, jotka ovat mestareita kertomaan miten taidetta pitäisi tehdä.

”Jostain syystä juuri nämä tyypit istuvat yhteiskuntamme päättävissä elimissä. Vallanpitäjien ja taiteen välinen suhde on aina ongelmallinen. Mikään ei tunnu olevan helpompaa kuin sanella minkä näköistä ja kuuloista taidetta meidän taiteilijoiden pitää tehdä. Ei Suomessakaan saa olla liian varomaton. Milloin tahansa voi syntyä taide-esitys, joka hermostuttaa vallanpitäjät.”


 
Syksyllä 2007 Andrei Ždanovin
roolissa näemme Kari Heiskasen.


MUKANA KAIKKI MAUSTEET

Ohjatessaan Mestariluokkaa Kurrella on hyppysissään ässäkäsi. Sellaisia mestareita suurella näyttämöllä nyt nähdään: Lasse Pöysti Stalinina, Asko Sarkola Šostakovitšina, Esko Roine Prokofjevina ja Kari Heiskanen Ždanovina.

Melkoisen itseohjautuvia konkareita, vai mitä Kurre?
”On aivan varmaa, että saan tehdä työn Suomen parhaimpien ja osaavimpien näyttelijöiden kanssa. Heidän karismansa on huikeaa tasoa. Näiden herrojen yhteistyöstä tulee varsinainen tahtojen taistelu. Mestariluokka syntyy kaikilla mausteilla!”

Esitys rakennetaan aivan suuren näyttämön eteen, lähelle katsojia. Taustalla häämöttää Hannu Lindholmin lavastama Kreml, jonka käytävillä herranelikko liikkuu Maija Pekkasen puvustamana.

Asko Sarkola ja Esko Roine joutuvat oikeasti soittamaan flyygeliä. Yllätys tulee olemaan se, miten hyvin.

Stalinin hirmuisuus korostuu hänen juonikkaalla lempeydellään. Hän toruskelee Ždanovia, ettei säveltäjäparkoja saa kohdella huonosti – nämähän ovat niin herkkiä ihmisiä. Diktaattori tolkuttaa säveltäjille, että näiden on sävellettävä musiikkia, joka tekee kansan onnelliseksi, taidetta, jota kansa ymmärtää. Kumpaakin säveltäjää suojasi niin vahva kansainvälinen maine, ettei heitä voitu suoralta kädeltä likvidoida.

”Stalinin opettaessa Prokofjev juoksee vessassa vatsa kuralla, eikä kumpikaan säveltäjistä uskalla myrkytyspelon takia nälissäänkään syödä Stalinin tarjoamia ruokia. Varsinainen kauhun ilmapiiri”, Kurre sanoo.

Mestariluokassa panokset ovat kovat, mutta niin ne ovat oikeassa elämässäkin. Elokuun lopussa näemme, minkä herkun tämä taitava porukka on keittänyt kasaan.

Sitä ennen Kurre suunnistaa keittiöönsä valmistamaan herkkukalaa.

Liisa Talvitie
Kirjoittaja on Glorian toimittaja


JOSIF STALIN (1879–1953),
Neuvostoliiton marsalkka vuodesta 1943, generalissimus vuodesta 1945. Hirmuhallitsija, jonka valta perustui terroriin teloituksineen ja joukkokarkoituksineen. Vasta 1980-luvun jälkipuoliskolla Stalinin ajan hirmuteot tulivat julkisen keskustelun kohteeksi neuvostoliittolaisessa lehdistössä ja kirjallisuudessa.

ANDREI ŽDANOV (1896–1948),
kenraalieversti, NL:n keskuskomitean politbyroon jäsen vuodesta 1939.
Allekirjoitti aseleposopimuksen Suomen kanssa Moskovassa 1944.
Toimi valvontakomission puheenjohtajana Suomessa.

DMITRI ŠOSTAKOVITŠ (1906–1975),
neuvostoliittolainen säveltäjä ja pianisti. Viime vuosisadan merkittävin venäläinen sinfonikko ja johtava säveltäjä vuosisadan puolivälin aikoihin. Hänen sävellystyylilleen oli ominaista viiltävä ironia, toisaalta tragiikka ja epätoivo.

SERGEI PROKOFJEV (1891–1953),
neuvostoliittolainen säveltäjä, kapellimestari ja pianisti.
Sävelsi oopperoita, sinfonioita, konserttoja, kuoro- ja
kamarimusiikkia. Hänen teoksilleen on ominaista
dynaaminen voima, mutta myös ironiset
ja lyyriset piirteet.


HUOM. VIIMEINEN ESITYS to 22.11. klo 19!

Median kommentit

”Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä on tarjolla jotain sellaista, minkä ohi ei yhdenkään teatterista pitävän kannattaisi kulkea.”

2.9.2006 Hämeen Sanomat - Pirjo Puukko


”Menestysesityksen ainekset ovat kasassa.”

2.9.2006 Helsingin Sanomat - Kirsikka Moring


”Mestariluokka on näytelmä, joka on suuren menestyksensä ansainnut.”

2.9.2006 Kymen Sanomat - Harri Parikka


Hyytävä Mestariluokka on teatterisyksyn huippuja.

2006/37 Suomen Kuvalehti - Riitta Kylänpää


”Pownallin teksti on vielä mestarillisen terävä, hauska ja täynnä tietoa.”

2.9.2006 Aamulehti - Anne Välinoro


”Roolit mestariluokkaa.”

2.9.2006 Etelä-Suomen Sanomat - Ilkka Kuosmanen


”Mestariluokka on mestarillinen teatterielämys.”

5.9.2006 Kansan Uutiset - Arja-Anneli Tuominen


”Kaikki suuren teatterin ainekset.”

5.9.2006 Ilkka - Juhani Koivisto


”Mestarit lavalla ja vireessä.”

2006/36 Kotimaa - Olli Seppälä


”Hannu Lindholmin lavastus luo teatteriin upeat palatsin puitteet, puvustus ryhtiä ja tahtia ja näytelmään valittu musiikki esitykseen syvyyttä.”

7.9.2006 Länsi-Uusimaa - Kaarina Naski


”Jotakin kuvaa se, että yleisön ulvoessa naurusta Stalin itse itkee harmista.”

2006/36 Anna - Kirsikka Saari


”Kaupunginteatterissa on neljä mestaria, joista kenkään ei jää heikommaksi toista...”

2006/33 Kirkko ja kaupunki - Janne Villa


”Mestarillinen näytelmä haastaa yleisön aivopainiiin.”

14.9.2006 Karjala-lehti - Terttu-Elina Kalaja


”Kurt Nuotion taidokkaassa ohjauksessa lavalla ahdistus kasvaa, mutta me katsojat vain nauramme...”

22.9.2006 Seura - Tutta Särkkä


”Mestaritulkintoja”

Taiteen maailma 3/2007 - Ritva Elo