Rooleissa: Sami Hokkanen, Oskari Katajisto, Satu Silvo, Anna-Maija Tuokko

Ohjaus: Pasi Lampela
Lavastus ja puvut: Markus Tsokkinen

Kuilu

PUHUTAAN ISOISTA ASIOISTA

Syyskuussa kantaesityksensä saanut Pasi Lampelan Kuilu on lahjomaton ja todenmakuinen näytelmä tästä päivästä. Perhe on yhteiskunta pienoiskoossa, sen jäsenet yrittävät löytää paikkansa maailmassa, joka näyttää päivä päivältä raaemmalta, hullummalta ja epäoikeudenmukaisemmalta. Mikä on tärkeää? Mikä on tärkeää minulle?

Satu Silvo ja Anna-Maija Tuokko ovat Kuilun vahvatahtoiset naiset, äiti Helena ja tytär Miia. Miehet pitelevät tässä perheessä kiinni siitä, mistä ylipäätään otteen saavat. Helenan puoliso Antti (Oskari Katajisto) on epäluotettava häntäheikki ja poika Jani (Sami Hokkanen) mieleltään järkkynyt elämänsä sivustakatsoja, joka on kehittynyt lähes oraakkelimaiseksi ympäristönsä tarkkailijaksi. Miia on saanut lakiopintonsa Strasbourgissa päätökseen ja palaa nyt kotiin. Äiti ottaa tyttärensä ylpeänä vastaan, onhan tämä menestyvä, lahjakas ja äidin toiveiden mukainen. Miia taas haluaa äidiltään selityksiä ja vastauksia vaiettuihin, salattuihin asioihin. Totuus voisi auttaa häntä tulemaan kokonaiseksi, ymmärtämään itseään ja näyttämään paikan tässä maailmassa.

”Tytär on nyt sitä, mitä Helena ehkä itse halusi olla. Äiti vain toivoo, että Miia menisi naimisiin, Helena saisi ihania lapsenlapsia, alkaisi uusi elämä tyttären kautta. Ja sitten tytär kyseenalaistaakin kaiken!”, Satu Silvo kuvailee.

”Helena on ihan selkeästi suunnitellut Miian elämän etukäteen. Mutta eihän elämä juuri koskaan mene niin kuin suunnittelee”, Anna-Maija Tuokko pohtii.

Helena-äiti on tehnyt elämänmittaisen urakan ja päivänvaloa kestämättömiä valintoja rakentaakseen kodin, jossa olisi turvallista ja hyvä olla. Helenan tie kerrossiivoojasta hotellibisneksen johtajaksi ei ole ollut helppo, mutta hän on voinut antaa lapsilleen taloudelliset edellytykset unelmiensa toteuttamiseen. Ja nyt tytär haluaa repiä vaivalla kasatut kulissit alas.

”Helena on ennen kaikkea äiti ja mielestään tehnyt kaikki ratkaisunsa lasten takia. Hän on noussut yhteiskunnassa korkealle ja nauttii elintasostaan. Sieltä käsin hän tekee ja oikeuttaa ratkaisujaan, pitäen kylmäpäisesti kiinni asemastaan”, kuvailee Satu Silvo hahmoaan. Vaikka Helenan ratkaisut ovat Silvon omaa arvomaailmaa vastaan, hän ymmärtää toista äitiä ja pystyy tunnistamaan Helenan kipukohtia. Anna-Maija Tuokkokin kertoo Miian kenkien sopivan hänen jalkoihinsa oikein hyvin. ”Molemmissa, Miiassa ja minussa, on maailmanparantajaa. Miia näkee ihmiset kokonaisina virheidensäkin kanssa. Heti ensimmäistä kertaa tekstiä lukiessa tuli innostus koko näytelmästä ja tästä roolista. Kuilussa on kyse isoista asioista, länsimaisten ihmisten tekojen seurauksista, eettisistä kysymyksistä.”

Kuilu herättää monenlaisia kysymyksiä ja pohdintoja, näytelmässä kuvatut asiat, tuntemukset ja ympäröivä todellisuus koskettavat jollakin tavalla meidän kaikkien elämää. Silvo ja Tuokko pohtivat rooliensa kautta etenkin vanhemmuuteen ja perheeseen liittyviä asioita. Äiti-tytär-suhde on näytelmässä keskeinen, tytär pakottaa äidistä esiin asioita, joita tämä on luullut voivansa ikuisesti salata. Äidin ratkaisut järkyttävät Miian maailmaa. Kaikki ajattelevat toimivansa oikein, mutta jokainen on hukassa. Perhe on yhdessä, mutta mitä heidän välillään on? Sukupolvien välisen kuilun suurin ongelma on kuuntelemattomuus. Ei kuunnella toisia, ei kuulla mitään eikä ymmärretäkään mitään. Tässä näytelmässä kuvataan sitäkin tosielämän ongelmaa, että vanhemmat haluavat ihan pakonomaisesti auttaa lapsiaan. Eikä siinäkään ole kyse kuuntelemisesta! Koulusurmien yhteydessä vanhempia kehotettiin puhumaan lastensa kanssa, mutta sehän pitäisi olla ”kuunnelkaa lapsianne”! Satu Silvo huudahtaa.

Petra Bühler

Lehtiartikkelit

Mitä katsojat sanovat?