Matti Laine

Kirka - Surun pyyhit silmistäni

Suomen ensimmäinen rock-tähti

Peacock-teatteri, Tivolikuja 1

▶ Tarkista esiintyjät täältä

Rooleissa KIRKA - Kalle Lindroth/Heikki Ranta, Sami Hokkanen/Juha Lagström, Rauno Ahonen, Jon-Jon Geitel, Sari Haapamäki, Sofia Hilli, Ilkka Kokkonen, Petrus Kähkönen, Kai Lähdesmäki, Kari Mattila, Vappu Nalbantoglu, Unto Nuora, Emilia Nyman, Sami Paasila, Tiina Peltonen, Raili Raitala, Inka Tiitinen, Marjut Toivanen, Mikko Vihma, Sonja Arffman, Nomi Enckell, Jaakko Hellsten, Rosa Herpiö, Saara Kaskilahti, Paulus Kähkönen, Petteri Lassila, Vera Lillqvist, Taneli Läykki, Alvari Stenbäck

Ohjaus Kari Rentola

Koreografia Mindy Lindblom

Kapellimestari Risto Kupiainen

Lavastus Antti Mattila

Puvut Elina Kolehmainen

Valosuunnittelu William Iles

Äänisuunnittelu Aleksi Saura, Janne Brelih

Naamiointi ja kampaukset Henri Karjalainen, Anu Laaksonen, Jaana Nykänen, Aino Hyttinen

Ensi-ilta 2.2.2017

Peacock-teatteri

Kesto 2 t 30 min

Eeva

1.3.2017 Sari Salonen

Kirka oli eläessään niin iso tähti ja sympaattinen hahmo, että tuntuu, ettei kukaan voi astua hänen saappaisiinsa saati laulaa kuin hän.

Kun Matti Laineen kirjoittama ja Kari Rentolan ohjaama Kirka – Surun pyyhit silmistäni -musikaali pääsee vauhtiin, käy selväksi, ettei tarvitsekaan. Kysymys on paljon enemmästä kuin pelkästä Kirkan jäljittelemisestä.

Kirka ja isoveli Sammy unelmoivat tähteydestä. Isä pitää tiukkaa kuria ja haluaisi poikien ja näiden pikkusiskon Muskan käyvän koulut loppuun ja menevän kunnon töihin.

Mutta musiikki vie, ja Kirkasta tulee hysteriaa nostattava idoli.

Kirkan ja musikaalisten Babitzinin sisarusten tarina on samalla meidän katsomossa istuvien tarina. Vähitellen kokonainen aikakausi herää eloon, vie muistoihin, nuoruuteen.

Heikki Ranta tuo Kirkan hyväntahtoisen ja pehmeän persoonan esiin, eikä hän hullummin laulakaan. Jon-Jon Geitelin Danny on pakahduttavan koominen ja ihana hahmo, Raili Raitala on kuin ilmetty Muska.

Kerrontaa höystää lämmin hymy ja huumori, joka vedetään välillä kunnolla yli. Elina Kolehmaisen puvustus osuu kunkin aikakauden ytimeen ja naurattaa paikoin hillittömästi.

Jos jotakin haluaa moittia, niin Kirkan suosion kehittymiseen juututaan ehkä liian pitkäksi aikaa. Etenkin kun juonta muuten kuljetetaan nopeilla kohtauksilla. Ensimmäisessä näytöksessä musiikkia voisi olla enemmänkin; Kirkan hittejä katsomo janoaa.

Nämä pienet puutteet eivät pilaa kokonaisuutta. Tässä on musikaali, jota ei voi kuin rakastaa. 


Kulttuuriarviot.fi

5.2.2017 Päivi Arvonen

Kirka -musikaali vie nostalgiamatkalle menneille vuosikymmenille

Helsingin kaupunginteatterin uutuusmusikaali Kirka – Surun pyyhit silmistäni on ladattu täyteen upeaa laulua, vauhdikkaan taidokasta tanssia sekä surun ja ilon kyyneliä.

Kirka-musikaalin ensi-ilta Peacock-teatterissa 2. helmikuuta ajoittui päivälleen kymmenen vuoden päähän siitä, kun Kirill, ”Kirka” Babitzin haudattiin veljensä Aleksandr, ”Sammy” Babitzinin viereen Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.

Matti Laineen käsikirjoittama ja Kari Rentolan ohjaama musikaali on ennen kaikkea tunnettujen hittikappaleiden sujuvasti soljuva sikermä, joiden väliin jää hieman irrallisia kohtauksia Kirkan elämästä. Menestyksen lisäksi Kirkan elämään mahtui paljon surua, josta suurin olin Sammy-veljen kuolema auto-onnettomuudessa vuonna 1973.

Musikaalin Kirka on herkkä ja tunteellinen hahmo, joka uhkaa jäädä omassa elämässään sivustakatsoja rooliin.  Ensi-illassa Kirkan roolissa nähty Heikki Ranta tekee koskettavan roolisuorituksen ja yltää parhaimmillaan laulussaan tulkintaan, joka saa katsojan miettimään onko lavalla näyttelijä vai toisesta ulottuvuudesta lavalle laskeutunut taiteilija itse.

Musikaalin roolimiehityksessä ei ole heikkoa lenkkiä. Helsingin kaupunginteatterin viime vuosien musikaalituotantojen perusteella odotukset ovat korkealla. Kaksi ja puolituntinen huumorilla höystetty vauhdikas esitys onnistuu ylittämään odotukset. Erityiskiitokset ansaitsevat jälleen loistavat tanssijat. Koreografiasta vastannut Mindy Lindblom on ladannut esiintyjät liekkiin, joka hehkuu Peacock-katsomon viimeisille riveille asti.

Kirka-musikaali on viihdyttävä ja hauska esitys, josta löytyy myös ajankohtaisia teemoja kuten maahanmuuttajien asema.  Kirka perheineen eli 1950-luvun Helsingissä ja sai kokea lapsuudessaan ja nuoruudessaan samanlaista ryssittelyä, jonka kohteeksi joutuvat monet tämän päivän Helsingissä asuvat venäläistaustaiset lapset.

Kirkan isä Leo Babitzin oli vain kolmevuotias kun hänen perheensä pakeni vuonna 1917 Venäjältä Suomeen bolševikkien suorittaman lokakuun vallankaappauksen alta. Kirkan äiti Elisabeth syntyi vuonna 1917 Suomen myöhemmin luovuttamassa osassa Karjalaa.

Kirka aloitti laulu-uraansa kaksi vuotta vanhemman Sammyn vanavedessä, mutta ohitti suosiossa pian veljensä. Musikaalissa kokeneemmat starat kuten Petrus Kähkösen oivallisesti tulkitsema Remu ja Jon-Jon Keitelin itsevarman hurmaava Danny ovat vuorosanoineen kuin suoraan Voice of Finlandin valmentajakaartista houkutellessaan nuorta lupausta omaan talliinsa.

Musikaalin alussa Kirka ja Sammy katselevat öisen Helsingin kattojen yllä tuikkivia tähtiä ja haaveilevat tähteydestä, jonka kumpikin saavuttaa nuorena. Olisivatkohan he eläneet tai valinneet toisin, jos olisivat tienneet kuolevansa nuorina; Sammy vain 24-vuotiaana ja Kirka 56-vuotiaana.

Monet Kirkan ja Sammyn suosituimmista hittikappaleista kuten Sammyn vuoden 1972 Syksyn Sävel -voitto Daa-da daa-da ja Kirkan läpimurtohitti, Pertti Reposen suomentama Hetki Lyö (Beat the Clock”) ovat saaneet jo useamman sukupolven edustajat tanssimaan pöydillä ja laulamaan mukana.

Mukana saa laulaa myös 22. helmikuuta Peacockin sing-along -esityksessä.
Lisätietoja: www.hkt.fi


Pessin ja Illusian luona

7.2.2017 Pasi Puranen

Sjungaa Kirka, sjungaa!


Helsingin Kaupunginteatterin uutuusmusikaali KIRKA – Surun pyyhit silmistäni kertoo Suomen ensimmäisen rokkistaran tarinan. Sen valot ja varjot. Matti Laineen käsikirjoitus tuo lavalle Kirill, Kirka, Babitzinin nousun nuoreksi laulajatähdeksi. Lavalla nähdään niin uran kohokohdat ja menestyksen hetket kuin parisuhteen ongelmat ja taloudelliset vaikeudet. Juuri tuo inhimillisyys tekee Kirkasta koskettavan tarinan. Musikaalissa on myös monia nauruhermoja kutkuttavia kohtauksia ja kun vielä musiikkikin svengaa, niin Kirkasta rakentuu mainio teos. Esityksen on ohjannut Kari Rentola ja sen kapellimestarina toimii myös laulujen sovitukset tehnyt Risto Kupiainen. 

Musikaalin päärooleissa on kaksoismiehitys. Ensi-illassa Kirkan roolin esitti Heikki Ranta. Ranta suoriutui vaativasta roolista ja sai monet tutut biisit soimaan vaivattoman kuuloisesti. Hänen roolityönsä löysi myös sopivasti herkempiä nyansseja teoksen kuvatessa Kirkan elämän vastoinkäymisiä. Ranta onnistui tulkitsemaan koskettavasti sekä nuoren, elämänjanoisen Kirkan kuin päähenkilön elämän myöhemmin eteen tuomia tummempia sävyjä. Juuri näistä teemoista rakentuu musikaaliin inhimillistä lämpöä. 

Kirkan isoveli, Sammy Babitz. (ensi-illassa Sami Hokkanen) on näytelmän ensimmäisen puoliajan tärkeässä roolissa tukemassa veljensä uraa sen alkutaipaleella. Hokkanen onnistuu mainiosti tulkitsemaan rohkeasti veljeään kannustavan Sammyn. Kirka-musikaali kuvaa Babitzin maahanmuuttajaperheen elämää, mikä ei varmasti 50-luvulla aina ollut ihan helppoa. Petrus Kähkösen Remu ja Kari Mattilan esittämä Vexi Salmi sanailevat näyttämöllä tyylilleen uskollisesti. Laineen käsikirjoitus toimii kielellisesti oivasti myös Stadin slangin kohdalla. 


Parhaimmillaan esitys on toisella puoliajalla, jossa nähdään peräjälkeen joukko toimivia kohtauksia. Heti toisen puoliajan aluksi nauruhermoja kutkuttelee hulvaton kohtaus Sopotin laulufestivaaleilta vuodelta 1977, jossa Kirka esittää kappaleen Neidonryöstö. Heikki Ranta tulkitsee laulun kauniisti ja herkästi, mutta pääosan varastavat kyllä tanssijoiden muodostama jousiorkesteri ja sen hervoton kapellimestari (Unto Nuora). Katsomossa repeillään. 

Koreografi Mindy Lindblom on tehnyt tasaisen varmaa työtä. Omaksi suosikikseni nousee lakimiesten ja lakimiestanssijoiden kohtaus. Varsinkin aikaisemmin kevyen musiikin piirissä oli tavallista, että levy-yhtiöt käärivät ison osan esiintyjien keikkapalkkioista omiin taskuihinsa. Kohtaus tavoittaa mainiosti ahneuden hengen ja koreografia on oivaltava. 

Valosuunnittelun tehnyt William Iles on luonut Peacockin näyttämölle toimivan valomaailman discopalloineen ja keikkalavojen tanssivaloineen. Elina Kolehmaisen puvustus onnistuu henkimään ajankuvaa mainiosti ja on helppo nähdä, ollaanko menossa 60-, 70- vai 80-luvulla.

Kirka on toimiva musikaali, joka päähenkilönsä hittibiisien lisäksi tarjoaa aikamatkan menneiden vuosikymmenten kevyen musiikin tekijöiden maailmaan. Ainakin itselleni Kirkan musiikki jäi soimaan mieleen useammaksi päiväksi ja mieli palasi musikaalin tunnelmiin.


Riffi

7.2.2017 Tommi Saarela

Kirka – Surun pyyhit silmistäni 

Helsingin Kaupunginteatterin kevään musikaalisatsaus Linnanmäen Peacock-teatterissa on kotimainen kantaesitys, Matti Laineen kirjoittama ”Kirka – Surun pyyhit silmistäni”.

HKT:n ”Kirka”-musikaalin ensi-ilta alkaa lupaavasti. Talon rokkimusikaalien vakiokapuksi nousseen Risto Kupiaisen valioluokan muusikoista kokoaman orkesterin pannukioskia pitää Anssi Nykänen, ja Jarmo Nikkukin pääsee heti avausnumerossa esille sooloilemaan näyttämölle yleisön ja Marshall-feikkiseinän väliin.

Ja rokistahan se Kirkallakin alkoi, laulajanura. Musikaalin alku vie katsojan Helsingin kantakaupungin maisemiin 1960-luvun alkupuoliskolle, kun venäläisen emigranttiperheen nipin napin teini-ikäinen Kirill saa isoveljensä esimerkin innoittamana eteensä mikrofonin ja taakseen rokkibändiin.

Sitten tulee Danny, tuo kotimaisen varhaispopin bisnesenkeli, ja järkkää koulubileissä tahkoavalle rokkari-Kirkalle levytyssopimuksen, jossa tosin tarjotaan ajan tavan mukaan vain suomenkielistä käännösiskelmää. Niin vaihtuu musiikki, kieli ja bändikin: arvaamattoman Remu Aaltosen johtaman Creaturesin tilalle Kirkan remmiin astuu D-Tuotannon ammattibändi Islanders.

Artistin kurssinmuutos oli oikeastikin nopea ja jyrkkä, mutta vain levylautasella – keikoilla Kirka oli halki vuosikymmenien ajan aina ”rock”. Samalla kun laulajan sielu soi rokin sävellajeissa, suomenkielinen iskelmä toi suosion ja leivän. Roolihenkilön sanoin, hän ”lauloi koko elämänsä lauluja, joita ei olisi halunnut laulaa”. Aika traagista.

HKT:n musikaali herättääkin huomaamaan, että vuosikymmen sitten edesmenneen Kirill ”Kirka” Babitzinin elämässä oli riittävästi draamallisia aineksia, muitakin kuin tärkeimmän esikuvan, oman isoveljen, tapaturmainen kuolema juuri suuren läpimurron toteutuessa.

Otetaan vaikka se, kun talousahdinkoon ja uransa aallonpohjaan ajautunut, iskelmään lopen kyllästänyt Kirka pakotetaan selkä seinää vasten vetäisemään ”vielä yksi”. Ja niinhän siinä kävi, että ”Surun pyyhit silmistäni” aukaisi kaikki padotut hanat, toi odotetun Syksyn sävel -voiton 1988 ja nosti artistin kiintotähdeksi loppuiäkseen!

Musikaalin tekijöitä sopii kiittää ja kumartaa siitä, ettei musikaali lankea tylsäksi jukeboksiksi jauhamaan kulunutta kavalkadia tunnetuimmista hiteistä. Toki kuullaan tärkeät virstanpylväät, kuten ”Hetki Lyö”, ”Leijat” ja ”Hengaillaan”, mutta perustellusti ja tarinaan upotettuina. Tyylikäs ja liikuttava on Sammy Babitzinin salamannopean nousun ja tuhon kuvittaminen ilman selittelyjä, vain tanssikoreografialla yhden ainoan musiikkinumeron (”Daa-da daa-da”) kuluessa.

Vaan jottei syntyisi väärää kuvaa, surun sijaan katsoja saa Kaupunginteatterin esityksessä pyyhkiä silmistään useammin naurun kyyneleitä, sillä Kari Rentolan käsissä ”Kirkasta” on tekeytynyt kummallisen hauska musikaali.

Ja vaikka aluksi tekee jopa mieli loukkaantua Jaakko Salon ja Kassu Halosen puolesta, on pakko antautua myöntämään, että karnevalistiset karikatyyrit ovat törkyhauskoja. Nauretaan siis – kunhan kukaan ei kuvittele, että räkättäessämme Rauno Ahosen esittämille hulvattomille pilakuville nauraisimme oikealle Salolle tai Haloselle.

Irrationaalisia pilakuvia HKT:n esitys vyöryttää niskaan enemmänkin – esimerkiksi kaikenkarvaiset laulukilpailut olivat Kirkan uran käännekohtia, ja Peacockin esityksessäkin niissä vieraillaan monesti. Unohtumattomimmaksi nousee itäblokin ”euroviisuja”, Sopotin laulufestivaaleja, kuvittava kohtaus, jossa Unto Nuoran esittämällä originellin oloisella slaavi-kapellimestarilla homma lähtee täysin lapasesta. Lopulta näyttämöllä on käynnissä semmoinen yhden miehen sirkus, että katsojat eivät voi kuin ulvoa naurusta vatsojaan pidellen. Tämä kohtaus jää suomimusikaalin historiaan yhtenä kaikkien aikojen hauskimmista.

Vaikka Kaupunginteatterin ”Kirka” on paalutettu vankasti tosipohjalle, lopputulos ei ole dokumentti vaan taiteellinen tulkinta: ”näin se olisi saattanut mennä”. Kirkaa itseään tulkitsee kaksi näyttelijää, joista ensi-illassa vuoron sai laulu- ja näyttämöilmaisunsa tiukkaan kuntoon hionut Heikki Ranta. Rooli on Teatterikorkeakoulusta keväällä valmistuvan Rannan opinnäytetyö.

Musikaalin katsomossa istuu ilokseen, vaikkei olisikaan Kirkan musiikin ystäviä, sillä kapellimestari Kupiainen on onnistunut puhaltamaan uusilla sovituksillaan kuluneimpiinkin kappaleisiin ihmeesti eloa ja pontta. Kappaleita ei ole silti lähdetty rusikoimaan tunnistamattomiksi, vaan tarpeellisen nosteen tuottaa jokin hienovarainen ele, vaikkapa kevyt temponmuutos, kuoron korostaminen tai sointivärien uudenlainen tasapainotus.

Peacockin jättikokoinen puulaatikko ei muuten ole tainnut koskaan soida näin hyvässä vireessä: selkeästi, lämpimästi ja tukevasti – ja samalla koko ajan volyymihanikkaa jarrutellen. Mutta tähän se lysti kohta loppuukin, sillä ”Kirkan” esityksien päättyessä HKT pakkaa kamat ja palaa vapun tienoilla remontista kuoriutuvaan teatteritaloonsa Tokoinrantaan. 

Sitä ennen jokaisen musiikinystävän kannattaa käydä kokemassa Helsingin Kaupunginteatterin ”Kirka”. Tilaisuus tähän on tarjolla viidesti viikossa huhtikuun lopulle saakka.

 

 

 


Median kommentit

”Tässä on musikaali, jota ei voi kuin rakastaa.”

Eeva 3/2017 - Sari Salonen


”Kirka -musikaali Peacock-teatterissa on riemukas ja samalla vahvasti tunteisiin vetoava kokemus.”

Kansan Uutiset 6.2.2017 - Sirpa Koskinen


”Helsingin kaupunginteatterin uutuusmusikaali Kirka – Surun pyyhit silmistäni on ladattu täyteen upeaa laulua, vauhdikkaan taidokasta tanssia sekä surun ja ilon kyyneliä.”

Kulttuuriarviot.fi 5.2.2017 - Päivi Arvonen


Erityisesti lopun Surun pyyhit silmistäni -esitys hipoo tarkkuudessaan täydellisyyttä.
Musiikillisessa autenttisuudessa auttavat bändi ja sovitukset, jotka tässä tapauksessa ovat huippuluokkaa. On todella nautinto saada kuulla esimerkiksi Hetki lyö -laulussa oikeaa selloa ja huilua puhumattakaan komppiosastosta, joka puhaltaa musiikkiin kunnon svengin.”

Helsingin Sanomat 3.2.2017 - Mari Koppinen


”Täytyypä tunnustaa heti kärkeen, että heti ensisekunneista meikäläistä vietiin, vaikka istuin kymppirivillä asti.”

Teatterikärpäsen puraisuja -blogi - 3.2.2017


 ”Lämpimän humoristinen Kirka-musikaali uskoo musiikkiin ja vahvaan tarinaan (...) Nyt sitä muistaa taas, mikä merkitys musikaaleilla on ihmisen hyvinvoinnille.”

Extempore-kulttuuriblogit - 7.2.2017


 Kirkan (Heikki Ranta) laulun alkaessa olemme molemmat hetken aikaa liikuttuneen hämmennyksen vallassa; on kuin keskuudestamme lähtenyt ihminen olisi taikasauvan heilautuksesta tovin luonamme ja välitön ikävä Kirkan loistavaa persoonaa kohtaan valtaa mielen ja nostaa kyyneleet silmiin. Tästä musikaali lähteekin vauhtiin varsinaisella tykityksellä.”

Theatre of Being -blogi - 5.2.2017


 ”Kirkan musiikki jäi soimaan mieleen useammaksi päiväksi ja mieli palasi musikaalin tunnelmiin.”

Pessin ja Illusian luona -blogi - 7.2.2017


Peacockin jättikokoinen puulaatikko ei muuten ole tainnut koskaan soida näin hyvässä vireessä: selkeästi, lämpimästi ja tukevasti – ja samalla koko ajan volyymihanikkaa jarrutellen.”

Riffi 7.2.2017 - Tommi Saarela


 Kirkaa esittänyt Heikki Ranta kun aloitti laulamaan, niin mieleeni hiipi ajatus, siinä hän nyt on, Kirka – ilmielävänä.”

Viihteen Olohuone -blogi - 9.2.2017


”Kyllä Kirka-musikaali kannatti toteuttaa. Siitä paistoi tekemisen ilo, joka viihdytti ja kosketti. Pyyhki surun silmistäni.”

Seura 9.2.2017 - Tarja Hurme


Kirka-musikaali kerää katsomon täyteen hurmioituneita faneja”

Me Viisi -blogi - 10.2.2017


”Onneksi saimme Kirkan! Ja onneksi tämä musikaali toteutettiin!”

Bibobook.fi -blogi - 5.3.2017


Kirka – Surun pyyhit silmistäni on musiikkiteatteriviihdettä parhaimmillaan.”

Man Made Lifestyle -blogi - 5.3.2017


 ”Riemastuttava hittien täyttämä esitys vahvistaa lähimusiikkimuistia ja jättää suloisen haikean jälkimaun.”

Anna 16.2.2017 - Sanna Wirtavuori


 ”Rokkaava kansallisaarre (...) Hetki löi ja pyyhki surun silmistäni”

Voima 2/2017 - Iida Simes