Niels Arden Oplev ja Steen Bille

Kaksi maailmaa

Koskettava kuvaus nuoren naisen vapaudenkaipuusta

Rooleissa: Rauno Ahonen, Iikka Forss, Sari Haapamäki, Helena Haaranen, Markku Huhtamo, Pekka Huotari, Kirsi Karlenius, Elina Keinonen, Rosanna Kemppi, Jarkko Miettinen, Lasse Pajunen, Tiina Peltonen, Aino Seppo, Marjut Toivanen, Anna-Maija Tuokko, Tuukka Vasama, Joe Ahonen/Tobias Karlenius/Lauri Lehto

Suomennos: Katja Krohn
Sovitus: Katja Krohn ja Milko Lehto
Ohjaus: Milko Lehto
Lavastus: Markus Tsokkinen
Puvut: Elina Kolehmainen
Valosuunnittelu: William Iles
Äänisuunnitelu: Antero Mansikka
Koreografia: Sari Haapamäki
Laulut: Marko Puro
Naamiointi: Tuula Kuittinen
Kampaukset: Henri Karjalainen

Ensi-ilta 9.11.2011

Pieni näyttämö

Kesto 2 t 55 min

Näytelmä kapinasta ja vapaudenkaipuusta

Kaksi maailmaa kertoo Laaksojen lahkolaisperheestä. Hyveellisen ydinperheen kuva särkyy, kun vanhemmat eroavat isän uskottomuuden vuoksi. Aviorikoksen tiukka uskonnollinen yhteisö vielä sallii, mutta nuori Sara joutuu vielä vaikeamman ristiriidan eteen rakastuttuaan ei-uskovaan Tuukkaan. Nuori rakkaus ei tunnu mahtuvan tiukkoihin, uskonnon määrittämiin normeihin.

Näytelmä on vahvatunnelmainen kertomus nuoren tytön pyristelystä irti uskonnollisesta yhteisöstä ja sen vapautta kahlitsevista säännöistä. Yhteisön keinot eksyneiden palauttamiseksi ovat julmat. Saran täytyy tehdä elämänsä vaikein valinta – usko tai rakkaus.

Tositapahtumiin perustuva draama on sovitettu näytelmäksi tanskalaisen menestyselokuvan (To verdener, Worlds Apart, 2008) pohjalta.

 

Rakkauden tähden

Milko Lehdon ohjaama Kaksi maailmaa on näytelmä rakastumisen mullistavasta voimasta, ja maallistuneen ja uskonnollisen yhteisön arvojen yhteentörmäyksestä.

Milko Lehdon olotila on harvinaisen seesteinen, kun ottaa huomioon millaiseen ohjaustyöhön hän on ryhtymässä. Lehdon seuraava työ on vahvaa draamaa, teatteria, joka koskettaa syvälle katsojan tunteisiin. Kyseessä on tanskalaisesta elokuvasta sovitettu näytelmä. Milko Lehto on tehnyt sovitustyön yhdessä vaimonsa, ohjaaja Katja Krohnin kanssa. Pienen näyttämön marraskuinen ensi-ilta on näytelmän pohjoismainen kantaesitys.

Miljoonayleisön elokuvana saavuttanut Kaksi maailmaa on kertomus uskonnollisesta yhteisöstä. Nuori tyttö rakastuu muusikkonuorukaiseen. Edessä on väistämätön kahden keskenään erilaisen arvomaailman, uskonnollisen ja maallisen pakahduttava yhteentörmäys.

”Näytelmä pohtii isoja kysymyksiä, uskontoa, rakkautta ja maailmankatsomusta. Kysymys siitä kuka saa määritellä rakkauden ei ole sinänsä ongelmallinen, mutta jos taustalla on uskonnollinen yhteisö, asia voi muuttua ongelmalliseksi. Vahvat käsitykset moraalista ja raamatun tulkinnasta törmäävät liberaaliin, länsimaiseen ajatusmaailmaan”, Milko Lehto sanoo.

Tässä tilanteessa nuoren Rosanna Kempin näyttelemän tytön kapina isäänsä (Rauno Ahonen) ja uskonlahkon johtajaa vastaan (Iikka Forss) on väistämätön. Äitikään (Aino Seppo) ei kykene tukemaan tytärtään, joka taistelee rakkaudestaan nuorukaiseen (Jarkko Miettinen). Tämän ajatuksia ja tekoja eivät kahlehdi tiukat moraalisäännöt.

”Mitä ylipäätänsä tapahtuu, kun rakastumme? Näen rakastumisen tunnetilana yhtä voimakkaana kuin uskonnollisen elämyksen. Rakastuneet ja uskovaiset kokevat maailman eri tavalla kuin muut”, Lehto pohtii.

Kaksi maailmaa ei painota minkään arvomaailman paremmuutta. Sen sijaan se antaa tilaa katsojan ajatuksille. ”Olen näytelmää sovittaessani pohtinut paljon sitä, että onko liberaali, kaiken hyväksyvä elämäntapa johtanut sittenkään onneen. Länsimaisessa yhteiskunnassa on paljon henkistä ja fyysistä pahoinvointia. Tarkoittaako se sitä, että ihmiset ovat sittenkin kadoksissa ilman auktoriteetteja?”

Näytelmää tarvitaan ajassa, jota Suomessakin eletään. Milko Lehto hymyilee ja sanoo, että nyt otetaan kantaa isoihin asioihin.

Liisa Talvitie

Kirjoittaja on Apu-lehden toimittaja


Median kommentit

Kaksi maailmaa on visuaalisesti näyttävien vastakohtien maailma, jossa lauletaan virsiä ja kuunnellaan dancea. Se kertoo nuorista ja näiden elämää ohjailevista vanhemmista. Mutta eniten se kertoo raskaasta matkasta sisältä ulos maailmaan.”

Turun Sanomat 12.11.2011 - Ilona Kangas


”Esitys elää Rosanna Kempin sädehtivän pääosan ansiosta. Kemppi tekee Saran niin karismaattiseksi, että lahkon johtajien on pakko nitistää kilpaileva voima.”

Satakunnan Kansa 13.11.2011 - Matti Linnavuori


 Kempin rooliin kuuluu räjähtää, masentua, romahtaa, iloita, pursua onnesta niin että sen huomaa. Hän tekee sen loistavasti.”

Kansan Uutiset 11.11.2011 - Hannu Hurme


”Koskettavasti fundamentalismista”

Salon Seudun Sanomat 30.11.2011 - Arto Aulavuo


”Kaksi maailmaa pitää katsojan jännityksessä koko kolmetuntisen näytelmän ajan.”

Toisin Sanoen 12.1.2012 - Päivi Arvonen